7. Kertomuksia, järkyttäviä videoita pakkohuostaanotoista

Sisältö:

1. Oulun kaksospoikien tapaus, Janus Putkonen (29.1. -14)

2.

....................
                           Tiedote, kesä 2015

        Kaksoispojat ovat vihdoinkin päässeet kotiin! 
..................
1. Oulun kaksospoikien tapaus - Kuhelan perheen tragedia 


28.1.2014, Verkkomedia.org
Toimittaja: Janus Putkonen

Oulun kaksospoikien poliisikohtelusta syntyi tammikuussa skandaali, jonka jälkeen perheen yhteydenpitoa poikiin on ''rajoitettu rankasti''. Viranomaisten väkivaltainen tarttuminen poikiin ei tapahtunut vain tuolloin, kuten nyt julkaistu video osoittaa. Verkkomedian haastattelussa perheen isä ja tukihenkilö.

Katso uusi video: Oulun kaksospojat toistuvasti viranomaisten riepottelussa - Lue myös isän haastattelu!
Kurhelan perheen kohtalo on noussut keskipisteeseen Suomen lastensuojeluun liittyvässä keskustelussa. Verkkomedia toi julkisuuteen tammikuun alussa runsaasti huomiota keränneen huostaanottovideon ja uutisen, jossa Kurhelan kaksospojat viedään viranomaisten toimesta järkyttävällä tavalla pois kotoaan vanhempien ja perheen muiden lasten keskeltä.
Uutinen (VM 6.1.2014) on luettu noin 230 000 kertaa ja videota on katsottu tammikuun aikana Youtubessa reilut 400 000 kertaa:

• http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=9462

Ikävä kyllä muutama viikko sitten videolta näkemämme viranomaisten voimatoimi ei ollut ainoa perheen kokema vastaavan kaltainen tapahtuma.
Perheen vanhemmat tallensivat videolle myös toisen karmaisevan tilanteen, jossa voimatoimiin ryhtyen sosiaalitoimen päivystävä henkilökunta raahasi vastustelevan pojan ajoneuvoon ja kuljetti sijoituspaikkaansa. Tilanne tapahtui 16.9.2013 ja sitä edelsi poikien karkaaminen kotiinsa heille osoitetusta "Onnelan" sijoituspaikasta.

Kaksospoikien vanhemmat Ritva ja Jan-Erik Kurhela. Kuvakaappaus Ps:n uutisartikkelin videosta.

Perheen isää on vaadittu olemaan julkaisematta nyt Youtubeen ladattua videota. Myös Verkkomediaa on parjattu kovasanaisesti valtamedian ja viranomaisten toimesta kun edellinen video levitettiin yleiseen tietoisuuteen. Videon julkaisun jälkeen tammikuun aikana perheen yhteydenpitoa kaksospoikiin on myös rajoitettu "rankimmalla tavalla", ja nyt myös muita lapsia uhataan viedä perheensä parista.
Perheen vaikea nykytilanne siis tarkoittaa, että toiveestamme huolimatta edellisen videon keräämä runsas julkisuus ei ole onnistunut ainakaan toistaiseksi ratkaisemaan Kurhelan perheen hankalaa tilannetta. Perheen mukaan julkisuus on kuitenkin auttanut heitä valtavasti heidän taistellessan lastensa puolesta.
Haastattelimme Jan-Erik Kurhelan, kaksospoikien isän, joka kertoi Verkkomedialle, että kaksospoikien kohtelu on aiheuttanut perheessä yleistä pahoinvointia ja että painajaiset sekä unettomuus vaivaavat lapsia. Perhe on jätetty yksin ahdinkoon ilman ammattiauttajia. Isän haastattelu julkaistaan alla kokonaisuudessaan.
Verkkomedialle tilannetta kommentoinut ja videot nettiin ladannut tukihenkilö Tuomas Pellonperän kertoo Kurhelan perheen tarvitsevan edelleen kaikkea mahdollista tukea.

Päivitys: Sosiaalitoimen työntekijän toiminnan kyseenalaistamiseksi on avattu myös adressi, mutta adressi poistettiin 28.1. adressit.com -sivuston ylläpidon toimesta.
Päivitys 29.1. klo 18:15 - Lue myös:

• 'Vetoan viranhaltijoihin' - Kaksospoikien lakimies julkaisi yhteydenpitonsa Oulun sosiaalitoimen kanssa

Katso uusi video lasten kokemasta viranomaiskohtelusta Oulussa:
Videon linkki: http://www.youtube.com/watch?v=ePPkYcxU11M

Verkkomedian haastattelussa perheen isä Jan-Erik Kurhela
Millaiset tapahtumat edelsivät videolla nähtyä tilannetta? Oliko teille annettu selkeä käsitys ja perustelut siitä miksi huostaanotto tehtiin? Vietiinkö molemmat pojat ja miten tilanne sitten eteni? Annettiinko vanhemmille aikaa tai mahdollisuutta valmistella lasta/lapsia tilanteeseen? Kiirehtivätkö viranomaiset ratkaisuissaan?
Jan-Erik Kurhela: Pojat haettiin kotoa tapahtumahetkellä siksi, että olivat ikävän vuoksi karanneet koulusta kotiin tapaamaan sisaruksia ja vanhempia. Kun sossut tulivat hakemaan poikia, he ilmoittivat ensimmäisenä, että heillä on kiire ja haku pitää tapahtua nopeasti.
Kun pojat eivät meinanneet lähteä päivystävien sossujen mukaan, olivat sossut viemässä ensin toista ja myöhemmin olisivat tulleet hakemaan toisenkin pojan, koska toinen lähti sossuja karkuun läheiseen metsään. Yritimme ehdottaa, että pojille annettaisiin hieman enemmän aikaa lähtemiseen ja hakisivat molemmat pojat myöhemmin, mutta se ei ollut edes vaihtoehto sossuille, eikä näin ollen annettu minkäänlaista mahdollisuutta valmistella poikia tilanteeseen.
Viranomaisille merkitsi todellakin vain kiire tilanteessa, joka näkyy videollakin heidän asenteesta.
Verkkomedia: Millainen viranomaistoiminta olisi mielestänne ollut oikeutettua? Onko poika puhunut kokemuksistaan koskien automatkaa ja sen jälkeistä tilannetta?
Jan-Erik Kurhela: Olisimme halunneet nähdä tilanteessa sellaista viranomaistoimintaa, jossa olisi mietitty yhdessä tapaa, jolla lapset viedään takaisin "epäonnelaan" ilman minkäänlaista väkivaltaa, lapsen edun mukaisesti.
Lapselle olisi pitänyt antaa lähtemiseen riittävästi aikaa, että olisi myös ehditty puhua pojille tilanteesta ja valmistella lähtöä huolellisesti. Näin oltaisiin vältytty ikävältä tilanteelta, joka nyt ikuistettiin videolle.
Pojat ovat puhuneet automatkasta, että heitä olisi pidetty voimakkaasti kiinni, mutta sen jälkeisestä tilanteesta eivät ole puhuneet vaan mielellään ovat halunneet unohtaa vaikenemalla.
Verkkomedia: Miten olette käsitelleet videoilla nähtyjä tapahtumia perheen kesken, oletteko saaneet ulkopuolista apua? Onko tapahtumat vaikuttaneet perheenne muiden lasten turvallisuuden tunteeseen? Jos oireita on ollut, millaisia?
Jan-Erik Kurhela: Videota ei ole näytetty lapsille, vaikka he ovat sillä hetkellä tilannetta seuranneetkin vierestä. Lapset ovat itse myöhemmin ottaneet tilanteen esiin ja sitä on käsitelty puhumalla niinkuin myös koulussa ovat puhuneet todella paljon asiasta. Ulkopuolista apua emme sen kummemmin ole saaneet.
Tapahtumat ovat vaikuttaneet muiden lasten turvallisuuden tunteeseen siten, että yöllä ovat itkeneet, nähneet pahoja unia ja sanoneet pelkäävänsä, että heidätkin tullaan hakemaan. 4-vuotias poikamme ei uskalla alkaa tapahtumien jälkeen nukkumaan, ilman että aikuinen on vieressä tai lähellä, kun pelkää, että joku tulee kotiimme.
Verkkomedia: Miten kaksospoikanne voivat tänään ja mikä on heidän nykyinen tilanteensa? Onko muita lapsia uhattu myös huostaanotolla ja miksi vain pojat vietiin perheestä? Oletteko saaneet perusteluja ja mikä on oikeudellinen tilanteenne?
Jan-Erik Kurhela: Tämänhetkisestä kaksospoikien tilanteesta emme paljon tiedä, kun yhteydenpitoa on rajoitettu videon julkaisun jälkeen rankimmalla mahdollisella tavalla.
Emme saa olla poikiin yhteydessä kuin valvotusti tavata "epäonnelan" tiloissa tiistaina ja torstaina 2 tuntia. Pojilta on otettu heidän omat puhelimet pois, tabletti on otettu pois, kouluun eivät ole päässeet videon julkaisun jälkeen eikä minkäänlaista mahdollisuutta ole kotilomiin.
Pojille on soiteltu ja niillä tuntuu olevan nyt todella ankeat oltavat. Muitakin lapsia on uhattu huostaanotolla, kun ovat myöhästelleet koulusta ja läksyjä ollut tekemättä.
Poissaolot ovat osittain myös vääristelty näyttämään todella rajuilta ja pojat vietiin pois siksi, että tukiperheäiti Annikki Vanhala teki isästä pahoinpitelyilmoituksen, johon myöhemmin on tullut poliisitutkinnan jälkeen syyttämättäjättämispäätös.
Perustelut ovat muuttuneet useaan otteeseen. Tilanne on tällä hetkellä se, että sekä pojat, että vanhin tyttäremme on huostaanotettu hallinto-oikeuden päätöksellä.
Verkkomedia: Onko saamanne kattava julkisuus auttanut tilannetta, ja millaisia kokemuksia perheenne on saanut ulostulostaan?
Jan-Erik Kurhela: Julkisuudesta on ollut valtava apu, koska näyttää siltä, ettei oikeutta ala muulla keinolla saamaan kuin julkisuudella. Tukijoita on tullut paljon ja tilanne on herättänyt valtavan määrän keskustelua sosiaalisessa mediassa.

Videoiden julkaisija, tukihenkilö Tuomas Pellonperä kommentoi:
Nyt julkaistussa videossa on taustalla poikien karkureissu kotiinsa. Samalla tavalla, kuin ensimmäisessäkin. Molemmat pojat vietiin ja lasten isä sai pojat lopulta autoon puhumalla. Viranomaiset vetosivat tässä tilanteessa siihen, että heillä on kiire toisaalle, ja siksi ilmeisesti eivät käyttäneet aikaa lasten saamiseksi autoon. Eivät sitä kyllä käyttäneet ensimmäisessäkään videossa:

• http://www.youtube.com/watch?v=5pLzzEebN-U

Viranomaisilla ei ole kiinnipito-oikeutta lapseen. Ei varsinkaan tuolla tavalla, kuten videosta näkyy. Lapsia pitää kohdella hyvin eikä kiire saa olla näissä tilanteissa veruke moiselle toiminnalle. Aikaa pitäisi käyttää niin paljon, kuin lapsi sitä tarvitsee. Lapsen etu, se ei näy lasten saamassa kohtelussa.
Olen myös kuullut, että videonauhan kuvaamisen jälkeen kyseinen sosiaalityöntekijä oli soittanut perheen isälle. Hän oli sanonut, jotta jos tämä julkaisee videoita hänestä, hän pitää huolen siitä, että isä saa syytteen. Näin kävikin ensimmäisen videon jälkeen. Ensin koittivat siis hiljentää perhettä, olisiko syynä ollut se, että tiesivät tehneensä väärin? (Tämä spekulaatio, mutta aiheellinen mielestäni). Sitten nostivat syytteen.
Lisäksi videoiden julkaisu on aiheuttanut sen, että lasten ja vanhempien yhteydenpitoa on rajoitettu entisestään. Ei sekään ole lapsen edun mukaista toimintaa.
Julkaisemisten jälkeen on Kurhelan perhe saanut valtavasti ltukea. He kertovat saaneensa lisää voimia jatkaa taistelua lastensa puolesta. Videoiden julkaiseminen on siis ollut erittäin tärkeää. Tärkeys on tullut huomattua myös julkisuudessa mediahuomion osalta.
Lastensuojelun keskusliitto penää nyt muutoksia lastensuojeluun ja sosiaali- ja terveysministeriöön tuli vauhtia. Julkaisut, kuten olen sanonut, eivät välttämättä ole lapsen edun mukaista juuri sillä hetkellä, mutta kun asioita katsotaan pitkällä aikavälillä, tästä saadaan aikaan keskustelua ja sitä kautta myös muutoksia.
Niin se lasten etu toteutuu ja asiat korjaantuvat. Tämä vaatii työtä, mutta ilman näitä ”herättelyjä” ei mitään olisi tapahtunut. Tästä laitan pääni pantiksi.
Tämä on ainoa tapa näyttää kansalle ja päättäjille, että missä tilassa lastensuojelu ihan oikeasti ja monilta osin maassamme on. Hyvää tehdään paljon, mutta yksikin tällainen ylilyönti, jossa lapsia kohdellaan kaltoin, on aivan liikaa!

Lisätietoa perheen tilanteessa luettavissa:
Perhe kohuvideon takana: Taistelemme pojistamme (Uutissivusto - Perussuomalaiset)

• http://uutiset.perussuomalaiset.fi/perhe-kohuvideon-takana-taistelemme-pojistamme/ 

.........................................................................................

8. Kertomuksia sijaiskodeista, lastenkodeista

Sisältö:  

1.Lastensuojelun "pimeä puoli" - tositarina huostaanotetusta tytöstä

2. ....

3. ....

4. ....

5. ....

6. ....

.........................

1. Lastensuojelun ”pimeä puoli” – tositarina huostaanotetusta tytöstä.

Läh. Tuomas Pellonperä  7 .3. 2014
Nyt en enää pyydä, vaan mä vaadin, että tämä tarina jaetaan.

Miksi?

Siksi, että tämä tarina on tosi ja kertoo siitä laitosten raadollisesta puolesta ennenkuulumattoman koskettavalla tavalla. Kyyneliltä en itse välttynyt, kun tämän luin.

Herkimmätkin lukekaa, sillä tälläistä se on. Totuus. Onneksi tälläistä ei ole kaikkialla, mutta otatteko riskin, että mahdollisesti tälläistä on teidän lapsellanne, tai tuttunne lapsella?

Tämä tarina ei ole minun kirjoittama. En osaa kirjoittaa näin koskettavasti.

Tässä tämä tositarina:

........................................................................

Olipa kerran tyttö. Tyttönen joka lennätettiin nuorisokotiin. Se oli valkoinen kaksikerroksinen rakennus, muttei kylläkään muistuttanut linnaa. Eikä prinsessaa viety kurpitsavaunuilla, vaan meidän omalla punaisella autolla, jossa istui vanhemmat, aikuisten oikein silmin nähty sosiaalialan ammattilainen, sekä hauras itkevä kyynel. Se oli yksi elämäni kamalimmista illoista.

Mitä tein niin väärin, että ne tekee mulle näin? Milloin mä pääsen kotiin? Hei, kuunnelkaa, mä haluan kotiin, äiti ja isä kattokaa mua, älkää jättäkö mua yksin tänne, mua pelottaa! Mä katsoin itkien niitä kaikkia vieraita silmiä, jotka kertoivat, että on jäätävä koska aikuiset haluavat niin, he katsoivat sen parhaaksi. Virhearvio, voisi olla nyt oikea sana ja siksi löydän itseni kuukausia myöhemmin, aamuyöstä kirjoittamasta tekstiä elämäni traumaattisimmasta kokemuksesta.

Mä vihasin sitä rakennusta, sen vanhoja valkoisia seiniä. Niitä lattioita jotka oli aamuisin jääkylmiä, koska mä kävelin ilman sukkia. Ei se ollu mun vika, mä olin tottunu heräämään ilman sukkia, olin tottunut lämpimiin lattioihin ja mattoihin - kun asuin vielä kotona. Joka päivä samaa aamiaista, joka viikko samoja iltapaloja - ja silti meidän täytyi tehdä niistä joka viikolle uusi lista. Kauppapäivinä piti kasata aina samat ruuat kärryyn. Meidän piti toimia kuin robotit, normien ja ohjeiden mukaan sääntöjen maailmassa. Ja niin meitä sanotiin kilteiksi, ammattilaiset kutsuivat sitä edistykseksi, joka kylläkin romuittui täysin niiden silmissä, kun teit yhden väärän liikkeen tai sanoit kaksi rumaa sanaa.Silloin palasimme nollaan.

Palasin nollaan monesti ja lopulta tunsin itseni nollaksi, mitättömäksi ja riesaksi, jota pidettiin suljettujen ovien takana, sen vuoksi mitä se on. Anyway, jokainen päivä oli samaa. Kysyin kerran eräältä ohjaajalta, että miksi se valitsi juuri tämän työn? Se sanoi "koska jokainen päivä tässä työssä on erilainen." Se tuntui kummallisimmalta mahdolliselta vastaukselta, mut nyt käsitän, toki se on erilaista, ethän voi koskaan tietää kuka tänään lähtee turvahuoneeseen tai saa vierihoitoa.

Turvahuone, mitä niin pahaa mä tein, että mut laitettiin samaan tyhjään huoneeseen kahdeksi viikoksi ilman mitään tuttua, turvallista tai omaa? Ja sitten vielä ne samat kuluneet vitsit, toisten kustannuksella naljailu, toimisto, avainten kilinä, lukot, aikataulut, elämäänsä kyllästyneet ja väsyneet naamat, varastettu ja maahanpoljettu ihmisarvo, kuulustelut ja kyttäämiset, hiljaiset huomenet, äänettömät avun pyynnöt, itkut ja viilletyt ranteet.

Kiitos liialle väsyttämiselle jopa mun pakonomainen stressipohjainen oksentelu alkoi uudestaan. Siihen niillä ois kyllä löytyny nappienkin takaa vielä lisää nappeja. Ensin ne ahdistaa ja sitten ahdistunut nuori lamautetaan lääkkeillä, sekö on sitä parempaan viemistä? Ainut tarvittava asia olisi ollu korvat kuulemaan kipua, mutta kylmä fakta oli, että aikuisten korvat kuuli ainoastaan kaltaistensa äänen.

Anteeksi antaminen on mahdollista, mutta muistot eivät anna mun unohtaa vielä vuosiin. Mä kannan niitä, mun on kannettava niitä ja muistettava se kaikki aina uudelleen ja uudelleen, se on kuin katsoisi huonoa loputonta elokuvaa. On mulla toki nykyisin enemmän onnea ja hymyä elämässä, ainakin olen vapaa, mutta joskus muistot ovat pahempia, kuin itse tapahtuma.

Muistot ja arvet ovat tiukassa, ne eivät lopu laskiessasi kellon tuntien muuttumista vuorokausiksi. Ja vaikka mä en ole enää siellä. Vaikka mä olen turvallisesti omassa kodissa istumassa oman sängyn laidalla, silti muhun sattuu. Sattuu yhtä paljon kuin silloin, kun mä vain suljen silmät ja muistelen. Mä melkein tärisen.

Kiitos tyhjästä aikuisille, ammattiauttajille ja kaikille teille, jotka tunsitte tunteeni paremmin, kuin minä itse. Kipu, jota kutsuitte avuksi, teki itkevästä kyyneleestä kylmemmän ihmisen. Ja tajusin, että pahaa ei ole vielä se, että haluat satuttaa itseäsi - pahaa on se, jos haluat satuttaa muita.

Ja minä halusin - teitä.

.................................................................

Tuomas Pellonperä jatkaa: 

Kun saitte luettua tämän, niin miettikää itsenne tytön tilalle.

Olisitteko te vielä tässä nyt tätä lukemassa? Täysjärkisenä ja muutoinkin normaalina ihmisenä, kuten tämän kirjoittanut on? Mä en olisi. En oo noin vahva.

Ottakaa kantaa, että apua ja muutosta tarvitaan. Nämä laitokset tarvitsee, niin kauan kuin näitä on, kunnon valvontaa. Yllätyskäyntejä. Miksi? No lue uudelleen, jos ei aukene.

Yksikin on liikaa.

Auta: http://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/721

…………………………………………………….

9. Nuorten kokemuksia ”sossu-tantoista” ja ”LaSu:sta”

10. Yleisimpiä virheellisiä tekosyitä huostaanottoon

Sisältö:

1. Kala ei tarvitse polkupyörää eikä diagnoosi LaSu:a: kirj. Elena Uusitalo

2. ....

3. ....

.........................................................................

1.Kala ei tarvitse polkupyörää eikä diagnoosi lastensuojelua

LaSu, lastensuojelua Suomessa, liian paljon vääriä diagnooseja: näin ei saa enää tapahtua .... ikinä!

Kirj. Elena Uuusitalo 9.1. 2015

Lastensuojelun piiriin otetaan asiakkaiksi perheitä, joissa esiintyy ongelmia.
Eräs näistä ongelmista on lapsen tai nuoren käytös.

Puhutaan kouluvaikeuksista, vuorovaikutusongelmista, rajattomuudesta, agressiivisuudesta, ennakoimattomasta käytöksestä tai keskittymiskyvyttömyydestä.

Olen nähnyt näitä termejä usein perheiden asiakirjoissa. Olen myös seurannut perheiden elämää lastensuojelun asiakkaana ja huomannut, että hyvinkin monessa tapauksessa lastensuojelu yhdessä moniammatillisen rymän kanssa teettää lapsilla hyvinkin kattavia tutkimuksia, joiden seurauksena on diagnoosi.

Huostaanotettuina on lapsia, joille on hankittu diagnoosi.
Perhekuntoutuksissa elää lapsia, joille on hankittu diagnoosi.
Ja mikäs siinä, mutta yksi asia tässä on merkillisen väärinpäin, nimittäin se, mitä asiasta sanoo laki.

Lastensuojelulaki velvoittaa viranomaista puuttumaan lapsen olosuhteisiin, mikäli lapsen kehitys vaarantuu.
 
Kun lapselle "hankitaan" diagnoosi, esimerkiksi kehitysviive, ei ollakkaan enää lastensuojelulain vaan vammaispalvelulain piirissä. Moninaiset tilat sisältyvät vammaispalvelulain, jonka oikea nimi on laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, piiriin. Lain 2§ määrittelee vammaisen henkilön: "Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista". Monella neurologisen diagnoosin saaneella lapsella on erityisiä vaikeuksia keskittyä, olla vuorovaikutuksessa, pysyä rauhallisena, toimia ryhmässä, oppia puhumaan tai kirjoittamaan, solmia sosiaalisia suhteita.... Moni tällainen lapsi oireilee agressiolla tai "käyttäytymällä huonosti".

Edellisestä päästään siihen, että lastensuojelun toimenpiteisiin johtaneen oireilun alkuperäinen syy, joka siis lastensuojelulain mukaan täytyy olla lapsen olosuhteet, katoaa. Lyhyesti sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että lastensuojelullinen huoli katoaa. Kehitysviive, vamma tai neurologinen tila kun ei ole olosuhde, eli lastensuojelulain mukainen peruste.
Itse asiassa lääketieteellinen tila ei edes voisi olla peruste. Sellainen peruste rikkoisi syrjinnän kieltoa ja samalla perustuslakia ja ihmisoikeuksia. Ketään ei saa asettaa eri asemaan henkilöön perustuvan ominaisuuden vuoksi, jollainen myös vamma tai neurologinen tila on. Ja eri asemaan asettamista on myös perusteeton lastensuojelun asiakkuus, jossa väitetään perheen olosuhteiden olevan syy lapsen tai nuoren oireiluun.
Kehitysviive, vamma tai neurologinen tila on siis lääketieteellinen tila, jota tulee hoitaa terveydenhuollon toimin. Hyvin useassa tapauksessa tulkittava laki on vammaispalvelulaki, mitä tulee kunnasta saataviin tukitoimiin lapsen perheelle ja lapselle itselleen.

Jostakin kummallisesta syystä diagnooseja saaneita lapsia elää lastensuojelun piirissä, jopa laitostettuna lastensuojelulain mukaisin perustein. Jostakin kummallisesta syystä diagnoosista huolimatta sosiaaliviranomaiset eivät suostu purkamaan huostaanottoja, lopettamaan perhekuntoutuksia tai sulkemaan lastensuojelun asiakkuutta, vaikka heille joku kertoisinkin, ettei adhd johdu perheen olosuhteista tai ettei kehitysvamma ole äidin ja lapsen vuorovaikutuksen puutteesta johtuva tila. Jostakin kummallisesta syystä sijaishuollon tuottajat nostavat näistä lapsista kuukausittain mm. vammaistukea, saavat korvausta kuntoutettavasta lapsesta ja sitä suurempaa korvausta sijaishuoltajana toimimisesta, mitä vaikeampi diagnoosi lapsella on.

Oikea tapa toimia olisi se, että lastensuojelun asiakkuuden perusteet tarkastettaisiin. Ja asiakkuus ja toimet keskeytettäisiin ja perhe ohjattaisiin oikein kohdennetun tuen piiriin.

Miksi niin käy vain hyvin harvoin, onkin sitten kysymys erikseen. Ja sitä sopii jokaisen, jonka diagnosoitu lapsi on tällä hetkellä lastensuojelun asiakkaana, avohuollon sijoituksessa tai sijoitettuna kodin ulkopuolelle, kysyä siltä perheen asiaa hoitavalta sosiaaliviranomaiselta.

........................

Tähän Elenän kirjoitukseen oli tullut 1 kommetti, julkaisen senkin:  

Tarya Korhonen

9/1/2015

Nyt kirjoitit asiaa Elena. Viimeisestä lauseesta nousi esiin puhuminen sosiaaliviranomaisten kanssa. Sitä on tehty tukemassani tapauksissa mennen tullen myös asianajajan voimin. Vastaukseksi on saatu: emme tiedä, ei ole muuttunut yhtään jne. luetaan vanhoja raportteja - uusia huomioimatta!
..........................
Että tämmöstä . - Villinlännen touhuja tuo lastensuojelu Suomessa
.................................

11. Sairauksia, jotka virheellisesti voivat johtaa huostaanottoon

12. Vanhemmat ja ”LaSu”-uhrinuoret ideoivat parannuksia

13. Artikkeleita, linkkejä TV ohjelmista LaSu-aiheesta

Artikkelit:

1. Ruotsi pyysi anteeksi tuhansilta huostaanotetuilta

2. mtv3, 45 min, Lastensuojelun irvikuva

3.

4.

.......................................................................

1. Ruotsi pyysi anteeksi tuhansilta pakkohuostaanotetuilta

 v. 2011

Tässä sama kirjoitus löytyy  mtv3:n nettisisvulla :

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/ruotsi-pyysi-anteeksi-tuhansilta-huostaanotetuilta---uhreille-tuntuvat-korvaukset-/2223152

Ruotsi pyysi anteeksi tuhansilta huostaanotetuilta - uhreille tuntuvat korvaukset

Julkaistu 21.11.2011  (Päivitetty 16.01.2012 )

Ruotsin valtio pyysi tänään tuhansilta huostaanotetuilta lapsilta näyttävästi anteeksi heidän kokemastaan väkivallasta ja nöyryytyksestä sijaiskodeissa ja lastenkodeissa. Valtio maksaa myös tuntuvia korvauksia uhreille.
Tukholman kaupungintaloon heitä sopi vain tuhat, loput joutuivat katsomaan anteeksipyyntöseremoniaa television ääressä.
Yksi heistä on suomalaissyntyinen Pia Hänninen, jota sijoiteltiin alkoholistivanhemmilta turvaan ensin lastenkotiin ja lopulta ruotsalaiseen perheeseen.
– En saanut mennä ulos 7-8 jälkeen illalla vaikka olin jo 17-vuotias, Hänninen sanoo.
Hartaasti odotetun viestin luki kaupungintalolla valtiopäivien puhemies, Per Westerberg, Ruotsin arvohierarkian kakkonen kuninkaan jälkeen.
– Ruotsin yhteiskunta pyytää teiltä uhreiksi joutuneilta naisilta ja miehiltä anteeksi. Anteeksipyyntö on ehdoton ilman selittelyjä. Teidän kohtaamanne laiminlyönnit ovat Ruotsille häpeäksi.

"Samanlainen menettely tulisi käynnistää Suomessa"

Anteeksipyynnön lisäksi Ruotsin valtio maksaa nyt noin 5 000 uhrille kullekin 28 000 euron korvauksen.
– Useissa paikoissa nukuin ovettomassa komerossa pannuhuoneen vieressä. Muisto on painanut minua koko ikäni. Tänään monet meistä ovat löytäneet uudelleen oman itsensä, hyväksikäytön uhri Jesper Lithovius kertoo.
Huostaanotettujen lasten kohtaloita selvitteli eläkkeelle siirtynyt Gotlannin piispa Lennart Koskinen. Haastatellut kertoivat seksuaalisesta väkivallasta, pahoinpitelyistä ja pakkotyöstä.
– Minun silmäni avautuivat. En voinut aavistaa, miten suuri tämä problematiikka on.
Koskisen mielestä vastaavanlainen anteeksipyyntö- ja korvausmenettely tulisi käynnistää myös Suomessa.
– Ehdottomasti. Meillä on syytä uskoa että luvut omat samaa luokkaa Suomessa.
TV;ssä näytettiin myö Kari Lumikeron raportti Tukholmasta (Seitsemän uutiset)
..........................................................................

2. Lastensuojelun irvikuva: Vanhemmille ei välttämättä kerrota huostaanoton syytä

MTV3, 45minuuttia-ohjelma, julkaistu 4.12.2013

Erityisesti kiireelliset lasten huostaanotot ovat lisääntyneet huimaa vauhtia: viime vuonna tehtiin jo nelisen tuhatta kiireellistä huostaanottoa. Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna viime vuonna lähes 18 000 lasta ja nuorta.

Aluehallintovirastoissa ollaan nyt huolissaan vanhempien oikeusturvasta huostaanottotilanteissa: vanhemmat eivät saa aina edes perusteluja huostaanotolle.

- Asiakkaat eivät saa asianmukaisia päätöksiä asianmukaisessa ajassa. Tämä tietysti vaarantaa ihan suoraan heidän oikeusturvaansa, sanoo Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Aija Ström.
Kun ei tule päätöstä huostaanotosta, ei tule myöskään perusteluja. Silti lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Joskus vanhemmat saavat selville huostaanoton syyt vasta hallinto-oikeudessa.
– Vasta sitten kun siellä on suullinen käsittely huostaanotosta, sitten vasta selviää mikä varsinainen oikea ongelma oli ja mitä olisi pitänyt tehdä, kuvailee Ström.
Kantelut lastensuojelusta ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti - silti kanteluita huostanotoista tulee vain muutama sata vuodessa,
– On selvää, että vanhemmilla ei ole voimia tai osaamista valittaa. Kanteluiden määrä on vain jäävuoren huippu, uskoo Ström.

 

Karsea kokemus huostaanotosta

Yksinhuoltajaäiti Mari Nissilla on takanaan kaamea kokemus huostaanotosta.

– Meillä oli tällainen tilanne, että tytöllä oli ollut ongelmia koulussa. Koululle oli sovittu palaveri aiheesta, tähän palaveriin meni isä. Pian palaverin alettua sosiaalityöntekijä soitti ja kertoi, että nyt on hirveä huoli tytöstä ja tyttö lähetetään heti Ylivieskaan lastenkotiin, kertaa Mari Nissi tapahtumia.
Hän otti yhteyttä pietarsaarelaiseen Hanna Kivikankaaseen, joka on toiminut tukihenkilönä huostaanottotapauksissa jo monille perheille.
– Shokki oli aivan kauhea. Lähdin saman tien koululle, jossa tyttö oli aivan shokissa. Meille annettiin tunti aikaa käydä kotona pakkaamassa tavarat. Sitten tultaisiin  hakemaan tyttöä, kertoo Nissi.
Hän noudatti Kivikankaan neuvoa ja päätti piilottaa lapsen.
–  Eihän tällaiseen voi suostua, kyllä kai huostaanotolle täytyy olla peruste, sanoo Nissi.

 

Uskomattomia tapauksia riittää

Hanna Kivikangas on taistellut äitien ja isien rinnalla jo useissa huostaanottotapauksissa - ja on viranomaisten toimista ällistynyt. Räikein tapaus oli viisi vuotta kestänyt huostaanotto, joka käynnistyi äidin vanhan huumetaustan vuoksi, kun äidin sairauskohtaus oli kirjattu vahingossa huumeista johtuvaksi.

– Pyysin oikaisua sosiaalitoimelta, kun olin selvittänyt virheen. Sosiaalitoimesta sanottiin, että kun äidillä on kumminkin ollut huumetausta, niin se menee tällä läpi, hämmästelee Kivikangas.

Kivikangas on tehnyt kanteluja oikeusasiamiehelle ja aluehallintovirastoon ja kritisoinut esimerkiksi sitä, että  suomenkielinen lapsi sijoitetaan ruotsinkieliseen lestadiolaisperheeseen.

– Biologisen äidin ja sijaisperheen maailmankatsomus oli aivan erilainen. Silti lasta oli viety pienestä asti lestadiolaiskokouksiin kerran viikossa. Kokouksissa puhuttiin kuolemasta, josta aiheutui hänelle pelkotiloja.
Kun huostaanoton purkamisesta tuli lopulta oikeuden päätös, lapsen saaminen biologiselle vanhemmalle kesti vielä puoli vuotta.
– Syyksi kerrottiin se, että sosiaalitoimessa on kesälomat pitämättä ja asiaan palataan myöhemmin, ihmettelee Kivikangas.

 

Epäpätevyyden määrä hämmentää

Kivikangas on selvitellyt myös koko maan alueella vanhemmuuden arviointeja tekevän yksityisen yrityksen taustoja. Selvitystyön seurauksena ainakin kotikunta Pietarsaari on luopunut kyseisen yrityksen käytöstä.

– He ovat nuoriso-ohjaajia, eikä heillä ole lupa tehdä tällaista äitiyden tai isyyden arviointia, sanoo Kivikangas.

Myös sosiaali- ja terveysministeriö teki viime vuonna lastensuojelun selvityksen, jonka johtopäätökset ovat karua luettavaa. Epäpätevää henkilöstöä on lastensuojelutyössä jopa kolmannes - yksin Itä-Suomen alueella on yhdeksän kuntaa, joissa ei ole yhtään pätevää lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Raportin mukaan myös tieto lastensuojeluilmoituksen käsittelystä ja sitä seuraavista toimenpiteistä ei välity ilmoituksen tehneille tahoille. Koulutus on riittämätöntä ja sijiasperheiden valvonta ontuu. Päätösten odotusajat ovat liian pitkiä eikä kansalaisten oikeusturva aina toteudu.

– Prosessin pitäisi mennä oikein ja vanhempien pitäisi ana saada tiedot sekä ohjeet siitä, miten asiasta voi valittaa. Se on ihan virkavelvollisuus kunnissa neuvoa ja ohjata, huomauttaa ylitarkastaja Ström.
– Eli oikeusturva on ilmeisesti retuperällä?
– Kyllä se usein jää kiireen jalkoihin, muotoilee Ström.

 

Huostaanotto purettiin yhtäkkiä

Tavallisena arkipäivänä tukihenkilö Hanna Kivikankaan pakeilla on käynyt jo isä, jonka murrosikäistä poikaa uhkaa huostaanotto. Mari Nissin tilanne laukesi yllättäen jo huostaanottopäätöksen päivänä. Kun yksinhuoltajaäiti rupesi peräämään oikeuksiaan, sosiaalitoimi teki uuden päätöksen: huostaanotto peruttiin.

– Pyysin, että saisin kirjallisena myös päätöksen perumisen, koska en voi luottaa pelkkään samaan puhelimessa. Niin oudolta tuntui, että jos on tehty huostaanottopäätös niin sillehän pitäisi olla aika painavat syyt eikä sitä voi noin vain perua, ihmettelee Nissi vieläkin tuoretta tapausta.
Mari Nissiä oudoksuttaa jälkikäteen se, että hänen avun hakemisensa lapsen asiassa katsottiin äidille miinukseksi.
– Kun yritin tehdä työtä eri tahojen kanssa, että saisin lapselle apua. niin tämä sivuutettiin ja minusta tehtiin vain pätemätön äiti.

Kivikangas on enemmän kuin huolissaan nykytilanteesta. Räjähdysmäisesti lisääntyneet lastensuojelulmoitukset, joita tekevät pääsääntöisesti muut kuin lasten kanssa työskentelevät henkilöt, käynnistävät usein pitkän prosessin.

– Minun tapauksessani entinen naapurini teki lastensuojeluilmoituksen, jossa hän kertoi että perheeseen ei koskaan tuoda ruokaa ja että koirat hoitavat lapsia, hymähtää Nissi.
Kivikangas toivoo asiaan nyt reippaita toimia.
- Olen tosi pettynyt lastensuojeluun, minusta se on irvikuva. Toivoisin että päättäjät löisivät nyt viisaat päänsä yhteen ja tällainen mielivalta lopetettaisiin lastensuojelusta, sanoo Kivikangas.
.................................................................................

14. Lehtiartikkeleita "LaSu":n pimeästä puolesta

Artikkelit (lehtileikkeet):

1. Yksityiselle perhekodille moitteet, 1.2. -14

2. Pakkohuostaanoton mätäpaiseen puhkaisussa virnaomaisten otteet kovenevat

3. Lasten huostaanotto-terrosismi loputtava nyt ja heti ("kohuartikkeli")
4. Anne Lindell "bannattiin" (porttikielto) Uusi Suomi verkkolehdestä ...
5. STM:N selvitys: Lastensuojelu pistettävä uusiksi (STT: 5.12. 2012)
6. Lastenkoti eristi ja kuvasi lapsia 30 päivää putkeen
7. Lastensuojelun pimeä puoli on tuotava päivänvaloon, Anne Lindell, 18.3. -14
8.

.................................................................................................

Anne: Sorry, että teksti ei oikein taida olla luettavissa, mutta ehkä joku teistä osaisi tipsata minulle internet-linkin tuohon kirjoitukseen, niin voin laittaa sen tänne, ja sitä kautta pääsette lukemaan k.o. kirjoituksen.

.................................................................................................

(Tämä Aamukehden artikkelini löytyy myös täältä: http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/pakkohuostaanoton-m-t-paiseen-puhkaisussa-viranomaisten-otteet )

2. Pakkohuostaanoton mätäpaiseen puhkaisussa viranomaisten otteet kovenevat

• Kirjoittanut Anne Lindell (3. helmikuuta 2014, 19:30)

Rakkaat Aamulehden lukijat, kirjoitin edellisen kirjoitukseni kommentissa vastaukseni erään lukijan kysymykseen, että, miksi laitan saman kirjoituksen Uusi Suomi verkkolehdestä tännekin. Ja kerroin hänelle, että se on eräänlainen turvatoimenpide, ja vastasin näin (quote):

”Anne Lindell kommentoi_ 12. tammikuu 2014 21:02

Arvoisat lukijani, Uusi Suomi verkkolehdessä on useasti minua kehoitettu sensuroimaan kirjoituksiani, ja olen tehnytkin niin, ja joitakin kirjoituksiani on jopa poistettu väliaikaisesti, ja ne on sensuroinnin jälkeen ilmestyneet uudestaan sinne. Jatkuva pelko on myös, että minut heitetään ihan milloin tahansa ulos tuosta US-verkkolehdestä - eli saan "bannit" (porttikiellon), sillä taidan olla "kuuma peruna" lehden johdolle ja toimitukselle. Tämä Aamulehden sivusto on eräänlainen turvatoimenpide ja myös oma poliittinen blogini, jonne heitän "turvaan" sitä mukaa kirjoituksiani kun niitä julkaisen.”

No, siinä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin, eli sain 1 kk:n ”bannit” Uusi Suomi verkkolehteen, eli suomeksi portikeillon. Se tarkoitti, että  14. 2. saisin (ehkä) kirjoitusoikeuteni takaisin, mutta joutuisin sensuroimaan kirjoituksiani ... eli tietyistä asioista en saisi kirjoittaa. En suostunut itsesensuuriin, sillä uskon edelleenkin sananvapauteen, joten sanoin Uuden Suomen johdolle ja toimitukselle että: ”Bye, bye!”

Taisi tuo ”ovet paukkuen” lähtöni Uusi Suomi verkkolehdestä olla vain hyvä asia, sillä silloin vasta tuo kohukirjoitukseni sai tuulta purjeisiin, ja sitä jaettiin valtavasti facebookin ja twitterin  kautta. Tuo kohukirjoitukseni löytyy myös täältä  http://annelindell.blogspot.com  (klikkaa blogiarkiston otsikkoa nr. 3 uusimmat kirjoitukseni).

Aikaa kului, ja sitten alkoivat ihmiset ottaa minun suoraan yhteyttä ja pyysivät, että teksin jotain konkreettista tämän lasten pakkohuostaanotto-mätäpaiseen puhkaisemisen hyväksi. Mietin ja mietin  ... ja sitten sain idean: ”Heureka!”  Palvelusivusto – avoin sivusto – jess!”

Olin sitä ennen vieraillut ja saanut asian tiimoilta kutsuja liittyä erilaisten facebook-keskusteluryhmiin mukaan, ja huomasin, että sellainen ei oikein toimi ... tai toimii ja toimii, mutta facebookissa on huonot puolensakin: kirjoitukset ja kommentit pysyvät sivustolla vain hetken ja jotain vanhaa kommenttia tai kirjoitusta on mahdotonta enää löytää, tai jos sen onnistuu löytämään, niin sen hakeminen voi viedä tuhottomasti aikaa, ja sivujen ”skrollaaminen” voi aiheuttaa päänsärkyä (minulle ainakin). Siis oli keksittävä parempi systeemi, sillä väärin ja jopa tekaistui perustein pakkohuostaanotettujen lasten vanhemmilla on todella suuri hätä ja heitä on Suomessa aivan liian paljon. Viime vuonna oli kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia lähes 18 000 (!!!?). Luku on hirvittävän suuri, ja ylittää moninkertaisesti jopa Ruotsin luvut ja Ruotsissa on sentään kaksi kertaa enemmän asukkaita kuin Suomessa. Jotain on siis mennyt massamme pakkohuostaanotoissa viimevuosina pahasti vinoon. 

Perustin siis ideani, keksintöni pohjalta sivuston, joka on vapaasti ja helposti muokattavissa, ja sivulle on kaikilla asiaan vakavasti vihkiytyneillä mahdollisuus osallistua omalla panoksellaan joko kirjoittamalla tai kommentoimalla kirjoituksiin tai vastaamalla kommentteihin (siis myös eräänlainen”chatti”), ja sivustolle voi liittää video-tai  kirjoituslinkkejä, kuvia tms. Sivun runko on tehty ”blogille”, ja keksin siihen oman rungon, jollaisia tapaa olla vain kotisivuilla ja web-sivuilla, mutta ei blogeissa. Blogeissa tällainen ei ole teknisesti mahdollista, mutta keksin ohittaa tuon teknisen ongelman, ja tuo keksintöni toimii aivan loistavasti.

Tuo sivusto, ”Suomen Lastensuojelun Uhrien Tukisivu” eli lyhyesti ”SLUT”, on ainoastaan tarkoitettu lastensuojelun pimeän puolen esilletuomiseen. Lastensuojelu on äärimmäisen tärkeätä, mutta  toivon, ja toivottavasti myös tekin toivotte, että  pakkohuostaanottojen väärinkäyttö loppuu nyt ja heti ja tähän paikkaan. Meidän kaikkien tulee muistaa, että väärinkäyttöä ilmenee niin kauan kun siitä vaietaan, piilotetaan virkamisten ja sosiaaliviranomaisten  toimesta ö-mappiin ja painetaan villasella, ja tilanteitten vakavuutta ja jopa rikoksenomaista menettelyä vähätellään ja puolustellaan valheilla, että sellainen muka on laillista.

Sosiaaliviranomaiset ovat onnistuneet vaientamaan väärin ja jopa tekaistuin perustein lasten pakkohuostaanottoja vastustavien vanhempien soraäänet tehokkaasti ... niin ainakin tähän asti ... mutta ei enää. Vanhempia pääsääntöisesti pelotellaan ja viranomaisten vastustamien kostautuu aivan liian usein tiukentamalla lasten tapaamismenettelyjä tai eväämäällä jopa tapaamiset ja yhteydenpito lapseen kokonaan ja pidentämällä huostanottoaikaa kohtuuttomasti jopa kuukausilla tai vuosilla. Vanhemmat pakotetaan tanssimaan sosiaaliviranomaisten pillin mukaan, tai muuten pienikin vastustus kostautuu. Pienet, viattomat lapset ovat tässä pakkohuostaanottojen väärinkäytössä pelkästään sosiaaliviranomaisten vallankäytön pelinappuloita, joilla jopa ulkomaiset lastenkoti-bisnesfirmat ”vuolevat tuohta”.

Mutta varoitan, että blogiarkoston otsikossa (oik. palkki otsikot nr 1-22) nr. 15 .ssa on videolinkkejä tositilanteista, joiden katsominen ei sovi kaikkein herkemmille eikä etenkään lapsille.
 .................................................................................................. 

3. Lasten huostaanotto-terrorismi loputtava nyt ja heti!

Järjestin mielenosituksen Pietarsaaressa Campoy¨n lasten puolesta v, 1998 (muistaakseni)

Lapsiasiainvaltuutettu Marja-Kaisa Aula erosi, ja syytti resurssipulaa. Totta vai tarua?

Meidän tavisten on aika tehdä jotain. Emme vain voi seisoa vanttuut suorina ja odottaa ja pähkäillä, että kyllä poliitikot tekevät jotain, jotta huostaanottotilanteet saadaan miltei kokonaan kitkettyä pois Suomesta. Tällainen käytäntö ei kuulu kristilliseen sivistysvaltioon. Olen varma, että suurin osa suomalaisista on sitä  mieltä, että lastensuojelun ei missään nimessä tule olla sattumanvaraista tai jopa mielivaltaista viranomaisten toimintaa, vaan sen täytyy perustua lastensuojelulakiin. Netissä leviää nyt kulovalkean tavoin tositilanne-video, jossa törkeän väkivaltaisesti viranomaiset (sosiaalityöntekijät ja poliisit) ottavat huostaan 10-vuotiaat kaksoispojat (4.1.), perheen muitten lasten katsoessa vierestä tilannetta.  

Perheen isän kuvaama video puhuu visuaalista selkokieltä, eikä videosta voi millään ilveelläkään saada virheellistä käsitystä. 

Ks. video tästä: http://www.youtube.com/watch?v=5pLzzEebN-U

Eittämättä videota katsoessa herää kysymys, miksi pojat panevat itkien ja potkien vastaan, jos heitä valheellisten väkivaltaepäilyjen mukaan mukamas oltaisiin kotona pahoinpidelty. Miksi perheen muut lapset saivat kuitenkin jäädä mukamas ”pahoinpitelijöitten” kotiin? Miksei heitäkin pakkohuostaanotettu?  

Tilanne oli kaksoispoikien ja perheen muitten lasten kannalta erittäin pelottava ja traumaattinen, ja siksi tällaisen viranomaisten toiminnan on koko Suomen kansa jyrkästi tuominnut. Tämä tällainen ei saa enää jatkua. Poliitikkojen on tehtävä asian korjaamiseksi jotain ja pikaisesti. 

Sosiaalivirnaomaiset: Videokuvaaminen oli lievää pahoinpitelyä

Naurettavinta on, että valtamedia on tarttunut viranomaisten syöttiin, ja tiedottaa, että Sosiaalityöntekijä on tehnyt poliisille tutkintapyynnön julkaistusta videosta. Siis, come on ... poikien isä videokuvaa tätä järkyttävää tapahtumaketjua, joka tapahtuu hänen omassa kodissaan ja pihamaalla. Hänellä on täysi oikeus toimia näin. Pojat vastustivat tätä pakkovientiä itkien ja kirkuen. Sosiaalityöntekijä koki isän käytöksen tässä videokuvaus-tilanteessa sellaisena, että asiaa tutkitaan nyt lievänä pahoinpitelynä. Siis, come on ... videokuvaaminen olisi muka tällaisessa tapauksessa lievää sosiaalitylntekijöitten pahoinpitelyä, mutta poliisien ja sosiaalityntekijöitten selvääkin selvempi väkivalta lapsia kohtaan ei täyttäisi edes lievän pahoinpitelyn kynnystä. Entä poliisit sitten? Mikseivät he tee yhtä herkkähipiäisinä rikosilmoitusta isää kohtaan?

Toinenkin tutkintapyyntö olemassa, mutta media ja viranomaiset vaikenevat tästä

Omituista on, että valtamedia on tyystin vaiennut, että on tehty toinenkin rikostutkintapyytö – ja nyt vastapuolisesti viranomaisten toiminnasta. 

Eräs lakiasiainhoitaja (toisen tutkintapyynnön laatija ja on ammattinsa puolesta perehtynyt tapaukseen. Henkilön nimi on tiedossani) kirjoitti mm. näin (quote): ... "Kyllä Oulussa näyttää resursseja riittävän. Tunnen tämän jutun läpikotaisin. Lähtökohta on ollut jonkun tekemät perättömät ilmiannot lasten pahoinpitelyistä ym. ja kun tutkinta oli kesken sossu sanoi, ettei voi antaa lapsia kotiin niin kauan kun tutkinta on kesken. No, sitten kun jutut oli tutkittu ja poliisi todennut, ettei ollut pienintäkään näyttöä syyllisyyden tueksi, eipä lapsia palautettukaan. Sossun ja vanhempien välit olivat tulehtuneet. ja sossu alkoi valmistelemaan huostaanottoa ( kostoksi ) eikä edes halunnut kuunnella enää ketään muita. Mielestäni tietyt sosiaalityöntekijät pitäisi ohjata ihan johonkin muualle kuin päättämään lasten kohtaloista. Samat sossut, jotka edelleen tekevät päätöksiä tässä samassa asiassa, ovat itse epäiltyinä rikoksista. Melkoista ristiriitaa on edelleen siinä, että osa lapsista on huostaanotettu ja loput kotona. Perheessä ei ole alkoholiongelmaa, ei huumeita, ei väkivaltaa eikä mitään muutakaan sen laatuista ongelmaa. joka voisi olla huostaanoton peruste. " ..... " Mietin tuleeko julkisuuteen lainkaan sitä tutkintapyyntöä, joka on tehty tiettyjen Oulun sosiaalivirkailijoiden toimista tässä kyseisessä huostaanottoasiassa. Miksi sosiaalityöntekijän tekemä, mielestäni aika vähäpätöinen tutkintapyyntö on julkistettu varsin näyttävästi, mutta sosiaaliviranomaisiin kohdistunut tutkintapyyntö vaietaan kokonaan, vaikka molemmat jutut ovat saman poliisin pöydällä." 

Tämä lakiasiainhoitaja on nimittäin se, joka teki tämän tutkintapyynnön viranomaisten toimista, mutta tästä lehdet eivät ole kirjoittaneet. Hän kirjoittaa näin (quote): ...”Minä olen sen tutkintapyynnön tehnyt jo marraskuussa asianomistajien toimeksiannosta, joten tiedän mistä puhun”.


Rahako tässä haisee?

Siis tämä huostanottotapaus haiskahtaa pahasti. Mielestäni on todellakin poliisitutkinnan aika, siis nyt on tutkittava viranomaisia ja heidän menettelyään, jotta saadaan jotain tolokkua "sossun" touhuille, ja kansalaisilta kanteluvyöry oikeuskanslerille. 

Viranomaiset rikkoivat siis mennen ja tullen lakia. Lasten oikeuksista ei tässä Oulun tapauksessa haluttu edes tietää. Jotain tässä nyt pahasti mättää ja haisee?  Rahako? 

Kyllä nyt pitäisi viimeistään tutkia, kuinka suuri ja kannattava bisnes tämä lasten pakkohuostaanotto ja sijais- ja tukiperheisiin ja lastenkotiin sijoittaminen oikein on? 

Liittykää myös tähän Facebook-ryhmään  https://www.facebook.com/group XXXXXXXX/ , jos teitä tämä lastensuojelun tilanne huolestuttaa, jolloin saatte tuoretta  tietoa tapahtumista ja kuinka asia kansanedustuslaitoksessamme ja muualla etenee ... jos etenee lainkaan, ja mitä sitten tehdään? Sillä nyt pannaan töpinäksi, koska pelkona on, että  poliitikot lakaisevat tämänkin mätäpaisen maton alle ja säilövät valituksemme ja kantelumme ö-mappiin..
..............................
Anne: jälkimaininta:

P.S. Sorry, harmi että en voikaan mainita/mainostaa tällä sivulla tuota ryhmää, sillä sain ryhmän yllpidolta tällaisen viestin (suora lainaus):

”Lth 1 helmikuuta 2014  9.09   "Lastensuojelun tilanne huolestuttaa-ryhmä", lyhyemmin Lth, ei ole tekemisissä tämän sivuston kanssa. Pyydämme poistamaan suoraan linkin ryhmäämme väärinkäsitysten välttämiseksi. Terveisin Lth-ryhmän ylläpito.”

Harmi, heittivät nyt myös minut ulos tuolta Lth- facebookryhmästä. Eli porttikielto. No, tuota osasinkin odottaa, koska viimeksi minua nälvi siellä eräs henkilö oikein olan takaa (pitkä rivi peräjäkeen hänen kommentteja, joissa minä olin henkilöhohtiasesti panettelun maailtauluna. Niitä ei poistettu..), nutta pari vastauskommenttiani poistettiin ylläpidon toimesta. Täysin käsittämätöntä ... en ymmärrä tällaista, sillä olemmehan samalla asialla ... vai olemmeko?
..........................................................................

4.  Anne Lindell "bannattiin" (porttikielto) Uusi Suomi verkkolehdestä ...

.... edellisen artikelin johdosta [sensuurin raskas käsi  iski]

Tuo edellinen kirjoitukseni (nr.3) aiheutti aikamoisen kohun Uusi Suomi verkkolehdessä, ja siihen kerkesi parissa päivässä tulla lähes 100 kommnettia ja sitä levitettiin facebookissa lähes 600 kertaa ja twitterissä lähes 160 kertaa.

Meitä lastensuojelusta huolestuneita yritetään nyt selvästikin viranomaisten taholta lannistaa ja olen varma, että seuraavana on uhkailu, mutta periksi ei anneta, se on saletti. Esim. minulle asetettiin 1 kk:n porttikielto Uusi Suomi verkkolehteen omalle blogilleni, ja syy, että olin avoimesti kirjoittanut näistä asioista eräässä tämän alla olevan  kohuartikkelin kommentissa. Sanouduin 21.1.2014  irti koko verkkolehdestä, sillä en suostu ennakkosensuroimaan artikkeleitani. Minua ei vaiennetakaan kovin helposti. Taistelu jatkuu.

Pelkään pahoin, että muutkin mediat alkavat tälle sensuurilinjalle, jonka säännöt sanelevat laittomasti sosiaalivirnaomaiset ja poliitikot (ei laki). Joten kirjoitellaan avoimesti ja mitään salaamatta ja peittelemättä niin kauan kuin vielä voimme.    

Anne Lindell, "vaarallinen" nainen, johon sensuurin ankara käsi iski.

.........................................................................
..

Jo joulukuussa 2012 päättäjät tiesivät, että lastenusuojelu ei voi jatkua tällä menolla, eikä mitään olla vieläkään tehty. Tässä on faktaa joten pulinat pois!

5. STM:n selvitys: Lastensuojelu pistettävä uusiksi

STT:n uutinen, julkaistu: 5.12.2012

Lastensuojelu vaatii kokonaisvaltaisen uudistuksen, katsoo sosiaali- ja terveysministeriön selvitysryhmä.

Sen mukaan lastensuojelun laadun hallinta on kunnissa satunnaista ja kuntien väliset erot suuria.

Selvitysryhmän mielestä lastensuojelun sosiaalityöhön kohdistuva paine on muodostumassa kohtuuttomaksi. Pätevistä sosiaalityöntekijöistä on pulaa, eikä heitä ole osassa kunnista ollenkaan.

Ryhmä pitää välttämättömänä, että lastensuojelun kehittämis- ja ohjausstrategiat selvitetään valtakunnallisesti uudelleen.

Lastensuojelulaki uudistettiin viisi vuotta sitten, mutta kunnat eivät ole saaneet riittävästi tukea lain vaatimusten toteuttamiseen.

Joissain kunnissa on ryhmän mukaan hyviä käytäntöjä, mutta ne eivät siirry kunnasta toiseen. Myöskään järjestöjen ja muiden epävirallisten toimijoiden oppeja ei hyödynnetä riittävästi.

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan johtama ryhmä jatkaa työtään ja antaa ehdotuksia tilanteen parantamiseksi myöhemmin.

……………………………………………………

Uusi Suomi  verkkolehti, kotimaa, uutiset:

6. Lastenkoti eristi ja kuvasi lapsia 30 päivää putkeen

15. 2. 2014: Eteläsuomalainen lastenkoti rikkoi toistuvasti lakia eristämällä lapsia suljettuun huoneeseen jopa 30 vuorokauden ajaksi ja tarkkailemalla lasta koko eristysajan valvontakameran välityksellä, huomauttaa eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin.

Sakslin on antanut lastenkodin johtajalle ”vakavan huomautuksen” käytännöstä, jota ei ole toteutettu vain yksityistapauksissa vaan yleisenä käytäntönä. Lue lisää täältä: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/110238-lastenkoti-eristi-ja-kuvasi-lapsia-30-paivaa-putkeen

Anne: Siis vain vakava huomautus lastenkodin johtajalle ... ja siinä kaikki? Laitoksen toimintahan täyttää kaikki rikoksen tunnusmerkit. Nämä rikokseen syyllistyneet pitää saada tuomiolle. Edes pahimpia murhaajia ei saa nykyään pitää eristyksissä 30 vuorokautta, saati sitten lapsia! Missä ihmeen hirmuvaltiossa me oikein elämme? Lastenkodit ja niiden henkilökunnat pitäisi heti saada tehokkaaseen ulkopuoliseen valvontaan.
................................................................................ 

7. Lastensuojelun pimeä puoli on tuotava päivänvaloon

Suomen lastesuojelun (LaSu) pimeä puoli. Viranomaiset vaikenevat, vanhemmat vaiennetaan, päättäjät eivät välitä.

 Kirj. 18.3.2014, Anne Lindell

On vaikea edes uskoa, että Suomessa viranomaiset haluavat tehdä tietoisesti pahaa lapsille. Mutta näin on asia meillä. Tällaista tapahtuu Suomessa koko ajan. Ja pahinta on, että valtiovalta, ministerit, kansanedustajat, oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies ja muut viranomaiset ja päättäjät vaikenevat ... eivät tee mitään.

Pelkästään vuonna 2012 kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli n. 18 000. Pakkosijoitettujen lasten mäarä on kasvanut monikertaisesti viimevuosien aikana. Sijais- ja lastenkodeista on tullut todella kannattavaa bisnestä, sillä 1 sijoitettu lapsi maksaa valtiolle n. 100 000 euroa vuodessa. Siis lasten pakkohuostaanotto (sijais- ja lastenkoti) on Suomessa miljoonabisnestä, joka kiinnostaa jopa ulkomaisia sijoittajia.  Ei ihmekään, että näitä lapsia ei päästetä käsistä, kun heidät kerran on saatu pakkosijoitettua kodin ulkopuolelle. Pöyristyttävän törkeätä on, että jopa eräät sosiaaliviranomaiset ja -työntekjät itse ovat osakkaina tällaisessa bisneksessä ... ”lapsikaupassa” (?!).

Entä, miten päätös lasten  pakkohuostaanotosta tehdään? Kuka sen tekee ja millä perusteilla? Toteutuuko menettelyssä laki, oikeus, humaanisuus tai edes kohtuus? Ei ... hyvät ihmiset, näin ei monessakaan tapauksessa käy, vaikka niin luulisi, sillä onhan kyseessä viattomat ja herkät lapset. Käypä tutustumassa täällä: http://www.lokakuunliike.com/7/post/2014/03/huostaanottohakemus.html

Törkeimmät ihmisoikeusrikokset lapsia kohtaan tekevät juuri epäpätevät sosiaalityöntelkjät, ja näin tapahtuu maassamme aivan liian usein, koska monissa kunnissa ja kaupungeissä suurin osa sosiaalityöntekijöistä on juuri epäpäteviä. Ja pahinta on, että kepposin ja jopa täysin virheellisin perustein tehtyjä pakkohuostaanottopäätöksiä ei yleensäkään pureta. Aivan liian usein käy niin, että lasta/lapsia ei palautetakaan takaisin vanhemmilleen, vaikka esim. hallinto-oikeus olisi todennut pätöksessään pakkohustaanoton täysin laittomaksi ja perusteettomaksi.

Katso tämä järkyttävä video, niin suomut silmiltäsi varisevat: Tapaus ”Oulun kaksoset”: Lokakuun liike esittää puolituntisen dokumentin "Perhe K:n tarina: 10 + 1 syytä elää".
http://www.lokakuunliike.com/101-syyta-elaa-perhe-kn-tarina.html

Lapset ja perheet kärsivät suunnattomasti. Ja ketä syytetään silloin, kun pakkohuostaanotettu lapsi oirehtii, saa psyykkisiä traumoja, ilmenee unettomuutta, syömishäiriöitä, viiltelee itseään yms. Monella pakkohuostaanotetulla lapsella koko loppuelämä menee pirstaleiksi. Tapahtuu muitakin peruttamattomia vahinkoja esim. perheitä hajoaa. Vanhempia syytetään  - ei koskaan viranomaisia. Sosiaaliviranomaiset pääsevät vastuista kuin koira veräjästä, sillä viranomaiset pääsääntöisesti suojelevat toinen tosiaan. Ja pöyristyttävintä on, että vanhempien on täysin turha tehdä poliisille rikosilmitusta pakkohuostaanoton laittomuudesta, koska poliisit ovat itse mukana tällaisessa laittomuudessa. Poliisiko muka tutkisi omia tekosiaan ja jopa panisi oman menettelynsä syyteharkintaan.  - Never!

Suomihan on tunnetusti oikeusvaltio. Eihän tällaista voi tapahtua oikeusvaltiossa? Eihän? - Mutta tämä on silti totta, ja näin  tapahtuu ja koko ajan – tälläkin hetkellä.

Viranomaisia ei rangaista, mutta vanhempia ja lapsia rangaistaan: sijoituspaikasta karkaamisesta seuraa uusi lapsikaappaus (eli viranomaiset yksin tai poliisin kanssa pakottavat lapsen/lapset väkivalloin mukaansa), heidät pakkosijoitetaan vastoin heidän omaa tahtoa, evätään tai vähintäänkin kavennetaan vanhempien ja sisarusten tapaamisoikeuksia, vanhemmilta evätään kaikenlainen yhteydenpito (esim. neuvottelut) viranomaisten kanssa, vanhemmat jätetään neuvottomina ja ilman apua täysin yksin, ja lasta ”piilotellaan”, sijoitetaan uuteen paikkaan, ja mahdollisesti jopa lääkitään ja viedään esim. psykiatriseen hoitoon ilmoittamatta mitään vanhemmille jne.

Mieti, jos tällaista tapahtuisi sinulle itsellesi tai joillekin lähiomaisellesi tai ystävällesi. Ei tuntuisi hyvältä ... eihän? Ja kaikkein kauheinta on, että nämä kaltoin kohdellut vanhemmat eivät voi hädissään ja tuskissaan edes panikoida ja panna hanttiin, koska kaikenlainen virnaomaisten vastustaminen ja kritisoiminen lasketaan heille megatiiviseksi käytökseksi ja pahimmassa tapauksessa heille kostetaan ja nimenomaan lasten kautta. Eli hanttiin panemalla perhe joutuu vain ojasta allikkoon. ”Perhe K” on esimerkkitpaus tällaisesta.

Eikö tämä ole totaalitaarista virkavallan diktatuuria? Vastaus: KYLLÄ ON.

Minä tiedän, että tämä tekee pahaa ... ja jopa niin että oksettaa, mutta silti kannattaa käydä tutustumassa tähän sivustoon:  Suomen Lastensuojelun Uhrit Tuki (eli lyheysti ”SLUT”) :  http://lastensuojelun-uhrit.blogspot.com 

18.5. on tämän LaSu:n irvikuvan ja mätäpaiseen puhkaisemiseksi rauhanomainen mielenosoitus eduskutatalon edessä alkaen klo. 14. Kaikki mukaan! Minäkin olen siellä.

Tehdään edes me tavalliset ihmiset, jotain lasten ja perheitten suojelemiseksi, siis me joilla kaikki on vielä hyvin, koska lastensuojelunviranoamiset näyttävät suojelevan vain toinen toisiaan.

Maailmassa pahat ihmiset onnistuvat täysin vapaasti tekemään todella paljon pahoja asioita, koska hyvät ihmiset sulkevat silmänsä ja vaikenevat eivätkä tee mitään.

Tämä kirjoitukseni on luettavissa Uusi Suomi verkkolehdessä, Aamulehdessä  – Lue kirjotukseeni tulleita tosi hyviä kommentteja täältä: http://annemargaretalindell.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163402-lastensuojelun-pimea-puoli-on-tuotava-paivanvaloon 
.....................................................................