22. Oulun kaksospoikien järkyttävä tapaus

Sisältö:

1. Oululaisten kaksospoikien ja heidän perheensä piina vain jatkuu (kirj. 4.7. -14)

2. Tässä kirjeeni presidentille 16.6.- 2014

3. Vastaus presidentille lähettämääni kirjeeseen 26.6. 2014

4. Annen kommentti presidentin kirjeen vastaukseen (kirj. 4.7.-14)

5.

..................................................................................

1. Oululaisten kaksospoikien ja heidän perheensä piina vain jatkuu

Oulun kaksospojat, pakkohuostaanotto, Suomessa lastensuojelu irvikuva, mätäpaise, lapisikauppaa, lapsibisnestä; LaSu, SLUT-sivusto, Anne Lindell

Oulun kaksospoikien, heidän vanhempiensa, sisrusten ja sukulaisten piina  ja jatkuu ...eikä loppua näy tulevan.

Vetosin kirjeellä (nimet ja ososite sensuroitu) presidenttiin oululaisten kaksospoikien ja heidän perheensä puolesta. Poikien vanhempien luvalla julkaisen kirjeen ja kuvan perheen lapsista silloin, kun kaikki oli vielä hyvin, eli ennen ”sossu-tanttojen” ilmestymistä.

................................................................................

2. Tässä kirjeeni presidentille 16.6.- 2014:

Oulun kaksospojat, pakkohuostaanotto, Suomessa lastensuojelu irvikuva, mätäpaise, lapisikauppaa, lapsibisnestä; LaSu, SLUT-sivusto, kirje presidentille, Anne Lindell

.................................................................................. 

Arvoisa Herra Tasavallan Presidentti

Lähestyn Teitä sähköpostikirjeellä, sillä asiani on erittäin tärkeä ja kiireinen. Pyydän, että luette kirjeeni rauhallisesti ja huolella loppuun saakka, ja että teette sen mitä pyydän – tai oikeammin anon, eli sanotte  ... ”painavan sananne”. Enempää en Teiltä voi anoa, sillä tiedän varsin hyvin, että presidentin valtaoikeuksianne on kavennettu sitten Presidentti Koiviston ajoista lähtien miltei minimiin.

Anon myötätuntoa tai edes sääliä, että uskaltaisitte avata suunne. En ano moista huomiota lainkaan itselleni, vaan olulaiselle kymmenlapsiselle xxxxx ja xx-xxxx xxxxxxx perheelle, joiden  kaksospojat ovat olleet jo lähes vuoden, ja ovat edelleenkin, pakkohuostaanotossa ja ovat olleet viime kuukausina pakkosijoitettuna tarkasti salassapidetyssä sijaiskodissa, ja nyt pojat aiotaan ensiviikolla viedä ulkomaille ... poikien passit ovat kuulemma jo kunnossa.

Minä tiedän, että presidenttiys on työ, toimi, jonka toimenkuvaan kuuluu tai ainakin pitäisi kuulua olla koko kansan puolustaja ... ja myös lasten ja vähempiosaisten puolustaja suurta rahamaailman ja poliittisten vaikuttajien valtakoneistoa ja viranomaisbyrokratian ”hyväveli”-systeemiä vastaan. 

Tätä luomaamme ”systeemiä” eli hyvinvointiyhteiskunnan hirviötä voisi kutsua myös sisäsiittoiseksi byrokratiadinosaurukseksi, jota vastaan on pienen, koluttamttoman ja eritoten vähävaraisen ihmisen mahdotonta taistella. Raaka totuus on, että mitä enemmän panet hanttiin ja mitä enemmän taistelet oikeuksistasi, niin sitä syvemmälle vajoat tämän byrokratiadinosauruksen ”juoksuhiekkaan”: vastaanhagoittelijat, valittajat ovat viranomaisille ”öykkäreitä”, tottelemattomia ja heille kostetaan. Vajoat kunnes tuhoudut, ja pahinta on, että mahdolliset lastensuojelun uhrien auttajat, tukihenkilöt ovat itsekin vaarassa tulla suistetuksi tuohon samaan juoksuhiekkaan, siksi näillä Suomen lastensuojelun uhreilla ei ole juurikaan puolustajia.

Ongelmien laajamittainen vakavuus tiedetään, tunnetaan, mutta jokainen joutuu ajattelemaan omaa itseään, omaa pehettään, toimentuloaan jne. ... ja siksi kansa vaikenee – pelkää ja vaikenee lamaantuneena pakon edessä. Kansa katsoo voimattomana sivusta ja kauhistelee, kun perheitä tuhotaan tunteettomasti ja järjestelmällisesti. Lastensuojelusta onkin tullut viranomaisten suojelua ja erittäin kannattavaa lapsikauppaa ... lapsibisnestä, ja jopa niin kannattavaa miljoonabisnestoimintaa, että lastenkoti- ja sijaiskotisijoittajia on tullut maahamme ulkomaita myöten.

”Naksautus”

Lastensuojelussa, sosiaalitoimen viranomaisten ja työntekijöitten piirissä puhutaan ”naksautuksesta”, eli kun kaikki naksahtaa kohdalleen, niin silloin mahdollinen uusi lastenusojelun uhriperhe saadaan satimeen, kun kaikki ikään kuin ”naksahtaa” kohdalleen, ja jollei ”naksahda” niin silloin pannaan naksahtamaan – vaikka väkisin.

Näin on käynyt olulaiselle xxxxxxxx perheelle. Kun sopivia syitä pakkohuostaanotolle ei löytynyt, niin niitä alettiin tehtailla, ja vaikka hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä ainoa mukana ollut asiantuntijajäsen oli ehdottomasti sitä mieltä, että pojat tulisi palauttaa kotiin vanhempien luokse, niin huostaanotto vahvistettiin perusteettomin syin ja sen jälkeen sosiaalivirjailijat ovat keksineen uusia syitä pakkohuostanottoon, ja siksi tilanne vain jatkuu ja jatkuu. Kymmenlapsisen perheen henkiset, fyysiset ja taloudelliset voimavarat ovat ehtyneet, ja heidän ainoa rikkeensä on, että he rakastavat äärettömästi lapsiaan ja kaipaavat ja ikävöivät kaksospoikiaan, jotka myös ikävöivät kotia, äitiä, isää ja sisaruksia, koiraa, sukulaisia, kavereita ja perheen yhteisiä harrastustuokioita. Perheen isä ainoana suurperheen elättäjänä on saanut sydänoireita nuoresta iästään (34) huolimatta ja siksi hän on lähes työkyvytön. Yksityisyrittäjänä hän on myös ns. ”väliinputoaja”, ja perhe joutuu tulemaan toimeen täysin riittämättömällä toimeentulotuella ja pienillä kirkon myöntävillä satunnaisilla ruokalahjakorteilla lastensuojelun aiheuttamien ongelmien vuoksi.

Itse olen kymmenlapsisen perheen kuopus, ja oma isäni opetti meidät rehellisiksi ja oikeudenmukaisiksi totuuden puolustajiksi. Hän myös opetti, että kun mitään muuta ei voi, niin aina voi kuitenkin sanoa painavan sanansa.  Siksi pyydän, että Te, Herra Presidentti sanoisitte painavan sananne tässä xxxxxxxx perheen kaksospoikien onnettomassa ja perin lohduttomassa tapauksessa. Sanoisitte Oulun sosiaaliviranomaisille, että pojat on oitis palautettava hallinto-oikeuden asiantuntijan näkemyksen mukaisesti heidän vanhemmilleen ... heti, eikä hetken päästä.

Lastensuojelu on tällä hetkellä Suomen suurin ihmisoikeusongelma.

Lastensuojelu on Suomessa pantava pikaisesti kuntoon. Sosiaalivirkamiesten ja sosiaalialan työnteijöitten ja väliportaan hallitoviranomaisten lainrikkomukset, muut laittomuudet ja aseman ja virka-aseman väärinkäytökset on saatettava päivänvaloon, ja syylliset on saatava vastaamaan teoistaan. Siksi tarvitsemme aivan ensiksi riippumatonta ”totuuskomissiota”, tutkimusryhmää, jolla ei ole mitään yhteyksiä,  sidonnaisuuksia tai muita riippuvuuksia niihin virkamiehiin, joiden toimia nyt aletaan tutkia.

Voinko herra Presidentti luottaa teihin? Voitteko antaa sananne, että sanotte painanvan sananne ja annatte oma-aloitteisesti ja välittömästi määräyksen (vaikka se ylittäisi reilusti toimivaltanne), jolla delegoitte jonkun asiantuntijahenkilön/-henkilöitä perustamaan tutkimusryhmän (eräänlaisen ”totuuskomission”), jonka tehtävänä on aivan ensiksi viheltää poikki liiallisin valtuuksin ja kepposin ja jopa perusteettomin keinoin kaikki vireillä olevat ja tulevat lasten pakkohuostaanottotapaukset. 

Ja mitä tästä sitten jatkossa seuraa, niin toivon, että Te herra Presidentti, otatte minuun pikaisesti yhteyttä (yhteystiedot alla). Olen ollut yhteydessä ”SLUT”-blogini (linkki alla)  kautta useisiin järkyttäviin ja kohtuutonta käsimystä lapsille tuottaviin pakkohuostaanottotapauksiin ja myös useisiin lastensuojelu-, terveydenhoito tai opetusalan asiantuntijoihin, joilla on ollut työn ja toimekuvan puolesta ikäviä ja sydäntäriipaisevia kokemuksia jopa laittomuksiin menneistä pakkohuostaanottotapauksista. Uuudistusideoita on runsaasti, ja monet niistä ovat täysin toteutuskelpoisia jopa ilman lainsäändännön muutoksia.

Mitään lukuja pakkohuostaanotoista ei ole annettu julkisuuteen pariin vuoteen, mutta yleisesti arvioidaan, että kodin ulkopuolelle olisi tälläkin hetkellä sijoitettuna lähes 20 000 lasta. Tuollainen luku on suhteutettuna Suomen asukaslukuun ja 3:n A:n luxusluottoluokitustason hyvinvointivaltioon käsittämättömän suuri ... suorastaan  tähtitieteellinen, ja mikä pahinta – äärimmäisen hävettvä.

Ystävällisesti ja pikaista (ei virallista eli ”automaattista”) vastausta toivoen

Anne Margareta Lindell                             Forsbyyssä 16.6. 2014

Osoite: xxxxxxxxxxxxxx, xxxxxx. xxxxxx, Pedersöre

Puh./tel: 050 5925131

E-mail: anne_margareta(at)hotmail.com

Suomen Lastensuojelun Uhrit Tuki (eli lyheysti ”SLUT) blogin linkkiosoite:  http://lastensuojelun-uhrit.blogspot.com 

.......................................................................................

3. Vastaus presidentille lähettämääni kirjeeseen 26.6. 2014

.......................................................................................

TP/1635/04.01/2014

Hyvä Anne Margareta Lindell,

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on vastaanottanut kirjeenne, jossa toivotte presidentin puuttuvan oululaiseen huostaanottoasiaan sekä yleisesti lasten pakkohuostaanottoihin liittyvään tilanteeseen.

Kiitän kirjeestänne sekä suorista ja vilpittömistä mielipiteistänne.

Tasavallan presidentti tekee töitä lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistamiseksi yhteiskunnassamme. Hän tekee perustuslain mukaisen toimivaltansa puitteissa parhaansa edistääkseen turvallisuuden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden parempaa toteutumista. Hän ei kuitenkaan voi puuttua yksittäisiin huostaanottopäätöksiin.

Parhain terveisin

Minna Hulkkonen

Tasavallan presidentin neuvonantaja

...........................................................................................

4. Annen kommentti presidentin kirjeen vastaukseen:

Olen tuohtunut, turhautunut ja vihoissani. Mielestäni presidentin  avustajan antama lausunto presidentin nimessä on vain päättäjille kuuluvaa ”munkkilatinaa”, mikä ei ole tarkoitettu mihinkään käyttöön.

Lastensupjelun todellisuus on karmea, sillä Suomessa ei lasten oikeuksista välitetä. Lapsia ei kuunnella. Lasten etu ei menekään aikuisten edun edelle. Poliitikot vaikenevat ... presidentti vaikenee, vaikka hän vosi avata suunsa ja sanoa edes painavan sanansa.  Kukaan ei välitä. Pienelle lapselle päivän, viikon, kuukauden tai jopa vuosien ero vanhemmista, muista sisaruksista ja sukulaisista voi olla kohtalokasta; koko loppuelämä voi olla piloilla. Kuka silloin kanntaa vastuun ... onko vastuunkantajat ne poliitikot, jotka ovat säätäneet nämä lait vai viranomaiset/työntekijät, jotka toteuttavat laillisuuden ”rimaa hipoen” tai jopa laittomasti virkansa puolesta tehtäviään?

Eittämättä ja ihan väkisin herää kysymys, että saavatko sosiaalityöntekijät  bonusta palkkansa päälle jokaisesta järjestämästään huostaanotosta?

Oksettavaa on että, Suomen valtio tukee tätä modenia, laillista ”lapsikauppaa”; mitä enemmän huostattuja, niin sitä enemmän kaupungit/kunnat saavat rahaa valtiolta. Eli huostaanotot ovat erittäin hyvää bisnestä. Lapset näyttävät olevan  pelkkää kauppatavaraa. Jopa ulkomaiset sijoittajat ovat huomanneet tämän ”modernin” ja täysin laillisen lapsibisneksen kultakaivoksen ja sijoittavat nyt maassamme lastenkotiehin ja sijaiskoteihin.

Sosiaaliviranomaisten.- ja työntekijöitten pahojen virheitten merkit  ovat aivan liian monessa huostaanottotapauksessa selvääkin selvemmät, mutta kukaan ei ota niistä vastuuta. Jos jotain paperille kirjataan, se käy niin pitkän kierroksen toimistosta toiseen ja saa käännöksen kapulakieleksi niin, että viranomaisten julmuus muuttuu harmittoman kuuloiseksi ”klingoneitten jargoniksi”. Ja jos vanhemmeat jaksavat ja kykenevät, niin silloin alkaa pitkä ja uuvuttava taistelu (”sota”) hallinto- ja käräjäoikeuksissa viranomaisia vastaan, jotka puolestaan nostavat pääsääntöisesti panoksia, jotta heidän virheensä ja väärinkäytöksensä eivät tulisi ilmi. Ja jollei huostaanotolle löydy edellenkään eri oikeusasteissa riittäviä perusteita niin niitä keksitään lisää. Lastensuojeluviranomaiset suojelevat toinen toisaan ... ei lapsia. Ja ne sosiaalityöntekijät, jotka näkevät selviä rikkeitä ja jopa laittomuuksia vainenntaan uhkaammalla potkuilla ja vetoamalla vaitiolovelvollisuuteen. Siksi tämä lastensuojelun mätäpaise on puhkaistava muitten taholta ja muitten aloitteesta, koska sosiaaliviranomaiset ja -työntekijät ja -hallitoelimet ovat itse syyllisiä (asianosaisia), joten eivät he itse itseään ilmianna.

Tulevissa päätöksentekoelimissä ei tällaiselle huostanotto-organisaatiolle  pidä missään tapauksessa antaa mitään lisävaltuuksia, sillä silloin mielivalta saa taas uusia ulotttovuuksia. Päinvastoin; koko lastesuojelulainsäädäntö tulee pikaisesti panna uusiksi. 

Käy lukemassa ja allekirjoittamassa kansalaisaloite “Lastensuojelulaki uusiksi”!

Klikkaa tätä oikeusministeriön osoitetta.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/721

Valtion (kaupunkien ja kuntien) virkakoneistolle (sosiaalivirasto erityisesti) on tuomittava tuntuvat seuraamukset vakavista virkarikkeistä. En ymmärrä miksi sosiaaliviranomaiset eivät tarvitse kantaa vastuuta virheellisistä ja jopa laittomista päätöksistään ja toimistaan. Heillä on jokin ihmeellinen ”diplomaattisuoja”.
Erityisesti lastensuojelussa tulisi painottaa, että sosiaaliviraston ym. tahojen tulisi olla aina lapsen edun puolella. Lasta on kuultava, eli,  lapsen tahtoa on kysyttävä ja se on kirjattava puolueettomien ja ulkopuolisten todistajien läsnäollessa ylös. Haagin sopimuksen on myös Suomi ratifioinut, ja sen mukaan, jopa alle 12 vuotiasta lasta voidaan ja pitääkin kuulla. 

8-vuotiaan ”Eerikan” erittäin brutaali ja väkivaltainen ja lopulta kuolemaan johtanut tapaus on lastenusojelun toinen ääripää, jolloin ei  myöskään lapsen ( ”Eerikan”) tahtoa kuunneltu. 

Kuinka kauan sallimme tällaista tapahtuvan Suomessa  -  kristillisessä sivistysvaltiossa? Eikö olisi jo aika viheltää peli poikki ja panna kaikki huostaanottotapaukset ”lupin alle”  uudelleen tarkastettavaksi ja arvioitavksi  puolueettoman ”totuuskomission” taholta.  Tämän olemme velkaa näille lähdes 20 000 kodin ulkopuolelle pakkosijoitetulle ja -huostaanotetulle lapselle.