19. Lastensuojelulakiin muutos - pikaisesti

Sisältö:

1.Lastensuojelulaki uusiksi (perustelukirjoitus)

2.Allekirjoita kansalaisaloite

3. ....

.........................................................................

Anne (18.2. -14): Tämä kir. Nr. 1 on  lakialoitteen yhteydessä oleva perustelukirjoitus, joka löytyy alimmaisena siinä lakialoitteessa ... tätäkin  saa ihan vapaasti jakaa, kuten myös kaikkia tällä blogisivustolla olevia kirjoituksia ja kuvia yms.  
.........................................................

1. LASTENSUOJELULAKI  UUSIKSI

Lastensuojelusta on muodostunut maassamme vastakkainasettelu, viranomaiset vastaan vanhemmat. Hyvääkin saadaan aikaan, mutta tässä aloitteessa keskitymme epäkohtiin.
Molemmin puolin haetaan vertaistukea, puhutaan lapsen edusta, halutaan pääsääntöisesti tehdä hyvää lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumiseksi. Miten tämä kahtiajako on syntynyt?
Ensisijainen vika on lain puutteellisuudessa, tulkinnanvaraisuudessa ja ristiriitaisuuksissa.

Tämän aloitteen ensiaskeleena on ollut avoin keskustelu. Äänensä ovat saaneet kuuluviin satojen lasten ja nuorten vanhemmat ja muut sukulaiset, sekä joukko yhteiskuntamme päättäjiä, asianajajia, lastensuojelutyön työntekijöitä ja muita sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia.

Keskustelujen yhteenvetona voidaan esittää seuraavaa:

Nykymuodossaan lastensuojelulaki ei ole tarkoituksensa mukainen, vaan päin vastoin se

- on ristiriidassa suhteessa lakiin lasten huollosta, jossa huoltajalle määrätään kasvatusvastuu;

- kirjaimellisesti noudatettuna epää huoltajalta mahdollisuuden lapsen edun mukaisen kasvatukselliseen toimintaan, sillä lapseen pitää voida koskea ja lapsen tekemisiä pitää voida rajoittaa. Täysin eri asia on henkinen ja fyysinen väkivalta.

Samoin on eri asia elää alistettuna tai totella vanhempiaan;

- edellä mainituista syistä antaa lastensuojeluviranomaiselle mielivaltaisen oikeuden vedota tilanteen mukaan kumpaankin lakiin. Tästä johdannaisena on syntynyt joidenkin alan työntekijöiden keskuudessa omavaltainen menettelytapa, jolla luodaan tarve lastensuojelun asiakkuudelle ilman todellisuuspohjaa;

- täten antaa mahdollisuuden hajottaa ja hallita perheitä virheellisillä ja/tai valheellisilla toimilla, joista työntekijöitä ei saada vastuuseen. Valitusprosessi on hankala, ja päätösten purkaminen on tehty vaikeaksi, jopa mahdottomaksi, sillä lastensuojeluviranomaista ei ohjaa selkeä lakiin kirjattu toimintamalli, on vain suosituksia ja ohjeistuksia;

- ei velvoita lastensuojelun työntekijöitä kertomaan asiakkaalle tämän oikeuksista ja mahdollisuuksista;

- pitää sisällään keskeisiä termejä, joiden merkitys on tulkinnanvarainen.

Esimerkiksi "on tarjottava" ei aina käytännössä toteudu lainkaan tai kääntyy muotoon "on pakotettava vastaanottamaan". Usein käytetty sanapari "lapsen etu" kääntyy viranomaiskielessä valitettavan usein lapsen laillisiksi oikeuksiksi, eikä sillä ole mitään tekemistä lapsen todellisten tarpeiden täyttämisen ja kaiken kattavan hyvinvoinnin turvaamisen kanssa. Myöskin "kuuleminen" ja "kuunteleminen" ovat kaksi eri asiaa: usein vanhemman, lapsen tai nuoren mielipidettä ja toivomuksia kuullaan, muttei todella kuunnella. Muitakin vastaavia lainkohtia löytyy;

- antaa mahdollisuuden häiritä perhe-elämää aiheettomilla, osin jopa ilkeämielisyydellä tehdyillä anonyymeillä lastensuojeluilmoituksilla;

- antaa mahdollisuuden jättää huostaanotto tekemättä tilanteessa, jossa vaadittaisiin muutakin ammatillista osaamista päätöksen tueksi.

Useimmiten lastensuojeluviranomaisella ei ole muuta tarvittavaa pätevyyttä esimerkiksi terveydenhuoltoalalta;

- antaa mahdollisuuden lapsen vieraannuttamiseen vanhemmistaan. Myös vanhempien oikeus pitää yhteyttä lapseen on suojattava, sillä lapsen poisottaminen perheestä ja pitkäaikainen epävarmuus aiheuttavat helposti päihde- ja mielenterveysongelmia tai pahentavat olemassaolevia ongelmia. Tämä ei ole suotavaa, kun tarkoitus on toimia perheen eheyttämiseksi. Joka sekään ei yleensä toteudu;

- antaa mahdollisuuden pimittää asiakkaalta tätä koskevia tietoja ja tästä tehtyjä kirjauksia, ja asianomaisilta salattuun, viranomaisten väliseen toimintaan asiakkaan tietämättä;

- mahdollistaa kuntien rahansaannin valtiolta huostaanotoilla. Sijaisperheiden, hoitolaitoksien ja muiden alan yritysten on mahdollista tienata rahaa lasten kustannuksella, jolloin motivaatio tarpeettomiin - jopa laittomiin - huostaanottoihin kasvaa;

- asettaa monet julkiset palvelut, kuten tarvittavat tutkimus- ja hoitopalvelut, lastensuojelun piiriin, vaikka ne pitäisi pitää erillään. Tällöin nämä palvelut kuormittavat lastensuojelutyön resursseja turhaan;

- mahdollistaa ihmisten, joilta puuttuu omakohtainen kokemus ja sen tuoma ymmärrys, tehdä teoriapohjalta päätöksiä lasten ja kokonaisten perheiden asioista ja elämästä;

- antaa epäpäteville työntekijöille vapaat kädet ilman yhtenäisiä toimintatapoja;

- mahdollistaa valvomattoman ja sanktiovapaan toiminnan, epäselvät ja toteutumattomat asiakassuunnitelmat, sekä virheelliset, valheelliset ja epäasianmukaiset kirjaukset.

Riitatilanteessa asianomaisen viranomaisen virka ei voi olla ainoa todiste toiminnan asianmukaisuudesta, vaan pitää olla esittää myös ulkopuolisen tekemä dokumentti asiasta, esimerkiksi puolueettoman tahon tekemä arvio lapsen tilanteesta;

- ei anna erityisosaamisella kohdennettua palvelua. Esimerkiksi erityislapsen, väkivaltaa tai päihdeongelmia kohdanneen lapsen tai perheen asiakkuus tulisi voida ohjata heti aiheeseen erikoistuneelle työntekijälle;

- ei käytännössä toteudu juuri koskaan siinä, että lapsi tai nuori sijoitettaisiin, tai edes yritettäisiin sijoittaa, lapselle tutun ihmisen kotiin. Lähtökohtaisesti lapselle paras paikka on omien vanhempiensa luona, omassa kodissaan.

Vanhemman ja lapsen välistä suhdetta ei voida keinotekoisesti mitenkään korvata, ehjä kiintymyssuhde on tasapainoisen kehityksen perusta. Vain harvoin tilanne on sellainen, ettei tukitoimilla voida mahdollisia virheitä tai puutteita lapsen tai perheen perustarpeissa, -turvallisuudessa ja hyvinvoinnissa korjata. Huostaanotto on aina raju kokemus lapselle, tarkoituksenmukaisenakin toimenpiteenä ja oikein toteutettuna. Usein sen aiheuttamat pelkotilat, ahdistus sekä kerrannaisongelmat jäävät vailla huomiota. Tällöin toivottu muutos parempaan, se monesti mainittu "lapsen etu", jää toteutumatta. Pahimmillaan lastensuojelu saa lapsen voimaan entistä huonommin.

Me, tämän aloitteen allekirjoittaneet, vaadimme lastensuojelulakiin ja siihen oleellisesti liittyviin muihin mainittuihin lainkohtiin muutoksia, sekä erillisen lastensuojelun valvontaviraston perustamista ja lisätyövoiman palkkaamista lapsiasiainvaltuutetun toimistoon. Epäselvyyksien välttämiseksi on laadittu valmis lakiesitys, joka on jokaisen luettavissa niin halutessaan tästä, tai sivun ylälaidasta löytyvästä linkistä.

Tätä kansalaisaloitetta voi teksti- tai muotoseikoiltaan ministeriöt yhdessä kansalaisjärjestöjen, tai muiden tahojen kanssa vielä tarvittaessa täydentää. Siinä tapauksessa yhteys kansalaisaloitteen edustajiin.

Tämä kansalaisaloite tukee kansanedustajien Pauli Kiurun sekä Juho Eerolan lakialoitteita:
Kiuru: Lapsen tapaamisoikeuden toteutumisen estäminen rikoslakiin
Eerola: Vieraannuttamisen kielto lapsen huolto ja tapaamislakiin
…………………………………………………………..

2. Käy lukemassa ja allekirjoittamassa kansalaisaloite “Lastensuojelulaki uusiksi”

Klikkaa tätä oikeusministeriön osoitetta.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/721

Kansalaisaloite on Suomen kansalaisten suora vaikuttamiskeino lainsäädäntöön

Suomen kansalaisilla on perustuslaissa turvattu oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Tämän valtiollisen tason vaikuttamiskeinon käyttäminen edellyttää, että aloitetta kannattaa vähintään viisikymmentätuhatta äänioikeutettua Suomen kansalaista kuuden kuukauden kuluessa.
Kansalaisaloite.fi-verkkopalvelussa voit tehdä kansalaisaloitteita sekä kannattaa ja seurata muiden tekemiä aloitteita. Palvelun käyttö on turvallista ja maksutonta.
.........................................................................................