...............................................................….
Kohukirja Australiasta Suomen LASU:sta
LASTENSUOJELU JA SUOMEN KANSAINVÄLINEN MAINE
Jo ennen sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain lakimuutoksia 1.1.2015 Suomen lastensuojelu alkoi saada kyseenalaista mainetta maailmalla. Lastensuojelun työntekijöiden mielivaltaa oli ehditty vahvistaa lainsäädännöllä jo vuosien 2008 ja 2011 lastensuojelulain muutoksilla periaatteella ”lastensuojelijat saavat arvioida lasten ja perheiden tilanteen kukin työntekijä oman päänsä mukaan, Suomen lainsäädännöstä riippumatta”.
Jälki on ollut kamalaa.
Pahin lastensuojelun alennustila alkoi hallituksen esityksellä vuonna 2014, kun kunnat velvoitettiin toimeenpanemaan mitä ikinä lastensuojeluvirkailija ilkeää vaatia. Tämä valoi sementtiin mm. uskonnollisten järjestöjen jäsenhankinnan lastensuojelun toimeenpanemilla huostaanotoilla. Näillä järjestöillä on vahvat alueelliset monipolit, joissa edunvalvonta tapahtuu muiden järjestöjen häiritsemättä järjestöjen keskinäisen ”työnjaon” mukaan. Näissä töissä uskonnollisten alueellisten järjestöreviirien hegemonia ylittää puoluepoliittiset rajat.
Vahvimmilla järjestöreviireillä puoluepolitiikkaan perustuva demokraattisen valtion ihmisoikeuskäsitys ei toimi. Avainvirat on sillä tavoin jo miehitetty.
Kunnallisen ja maakunnallisen päätöksenteon malli on muuttunut järjestykseen ”ensin tulee jumalan laki ja sitten valtion laki”. Ongelma on siinä, että lastensuojelussa ns. uskovaisia virkailijoita lienee 75 -80 prosenttia kaikista virkailijoista, joka tapauksessa huomattavasti suuremmassa määrin kuin maassa keskimäärin. Useimmat heistä katsovat olevansa ”jumalan valittu”, ja siksi omaavansa kyvyn ja velvollisuuden tulkita jumalan lakia ja sen toimeenpanoa.
Tämä on yhä edelleen TABU, josta ei ole saanut puhua eikä ole puhuttu. Kovin usein lastensuojelussa on vain yksi ainoa oikea vastaus joka tilanteeseen, virkailijan käsky, ja jos siihen ei alistu, KOSTO tulee heti. Jos käskyyn ei alistu vapaaehtoisesti ja muita mielipiteitä esittämättä, niin kiristyksenkaltainen uhkaus esitetään välittömästi:
”Lastas et sitten tule näkemään, jos et suostu.”
Joskus virkailijan sanavalinnat ovat hienovaraisemmat, mutta samaa tarkoittaen:
”No sitten meidän täytyy tehdä yhteydenpito- ja tapaamisrajoituspäätös”. Se voi olla muotoa 2 tuntia kahdessa kuukaudessa, tai kuten Inarissa, ei koskaan.
Yhteydenpito- ja tapaamisrajoitukset ovat nykyisin automaattinen kosto siitä, että lastensuojelun asiakas ei suostu vapaaehtoisesti uskovaisen virkailijan käskyyn. Sekin on seurausta Suomen hallituksen esityksestä; katso HE 164/2014 sivujen 1-2 taite.
* * *
Kyse on siitä, että Suomen lastensuojelussa länsimaisen oikeusvaltion tärkein perusta, vallan kolmijako, on kumottu.
Vallan kolmijako-oppi on länsimaisten oikeusvaltioiden ja ihmisoikeuksien sydän. Sen mukaan 1) toimeenpanovalta, 2) lainsäädäntövalta ja 3) tuomiovalta on eriytettävä eri toimijoille, eri instituutiolle.
Synonyymejä rajattomalle yksinvallalle, eli valtiolle joissa vallan kolmijakoa ei ole, vaan se on keskitetty yhdelle toimijalle: diktatuuri, itsevaltius, autoritaarinen järjestelmä, yksinvaltius, despotia, shogunaatti, stalinismi, totalitarismi, tyrannia, autoritarismi.
* * *
Oheinen australialaisen isän kirja, viides painos vuodelta 2015 on alkusoittoa Suomen kansainväliselle maineelle lastensuojelun valtaoikeuksien vuoksi.
Nähtäväksi jää, mitä lastensuojelun asiakkaiden kymmenen vertaistukijärjestön kantelu YK:n ihmisoikeuskomissiolle Suomen lastensuojelutyöntekijöiden yksinvallan törkeyksistä tuo lisäarvoa Suomen kansainväliselle maineelle ”oikeusvaltiona”.
* * *
Tässä kirjan englanninkielinen esittelyteksti suomennettuna.
Kirjan hinta käytettynä 27 euroa, uutena 55,30 euroa (Amaazonista, muunnettu Australian dollarin kurssin mukaan).
Kirja: "The Dark Side Of Finland"
(Suomen pimeä puoli)
The Dark Side Of Finland on omistettu pelastamaan australialaiset lapseni Psychiatry - of State & Corporation of Finlandin voittoa tavoittelevasta "hoidosta". ... "Fasismia pitäisi paremmin kutsua korporatismiksi, koska se on valtion ja yritysvallan sulautumista", sanoi Mussolini.
............
Kopioitu netistä 6.1. 2023
...............................................
Lastensuojelusta
tuli kasvubisnestä jo vuosia sitten
 |
Sosiaalityöntekijät lastaavat lapsia kunnista
lastensuojelulaitoksiin, jotka ovat jo vuosia saaneet laskuttaa mitä haluavat. Mehiläinen Oy on nykymuodossaan vain iilimadon
lailla rahastamassa Suomea (kuntia ja kaupunkeja). Eikä se ole edes
suomalainen, sillä sen emoyhtiö on ruotsalainen Ambea AB. Suurin osa tuotosta ei siis jää kiertämään Suomeen, vaan
tavalliset kuntalaiset veronmaksajat sponsoroivat ulkomaita (Singaporea,
Ruotsia). Lue lisää täältä (klikkaa linkkiä), siellä artikkeli nr. 4 - - - >
.....................................................................
Oululaisten kaksospoikien ja
heidän perheensä piina
Tiedote, kesä 2015
Kaksoispojat ovat vihdoinkin päässeet kotiin!
Tiedote, kesä 2015
Kaksoispojat ovat vihdoinkin päässeet kotiin!
Oulun kaksoispoikien
tapaukselle olen avannut tällä SLUT-sivustolla oman blogiarkistolansion (nr. 22.), jossa seurataan tapauksen kulkua aina siihen saakka kunnes pojat palautetaan perheeseen. Kirjoitin presidentille 16.6. 2014 ja sain vastauksen 26.6. -2014 .... lue lisää täältä, klikkaa linkkiä - - - > http://lastensuojelun-uhrit.blogspot.fi/2014/01/20.html
.......................................................................
.......................................................................
 |
| LaSu:n eli lastensuojelun pimeä puoli |
Lue tältä uudelta
blogi sivustolta tositarinoita LASu:n pimeästä puolesta. Tällaista todellakin
tapahtuu Suomessa.
Anne: Itse olen
sitä mieltä, että jos näistä järkyttävistä ja maallisin silmin täysin
laittomista LaSu:n väärinkäytösksitä ei puhuta ja kirjoiteta oikeilla nimillä,
niin muutosta ei saada kuuna päivänä aikaan, vaan sama meno jatkuu.
Tulkaa ihmeessä,
vanhemmat, rohkeasti ulos kuorestanne! Olette menettäneet kalleimpanne,
aarteenne, lapsenne, joten mitä vielä pahempaa voisitte menettää? Te olette nujerrettuja.
Teidät on peloiteltu ja uhkailtu vaikenemaan. LaSu:lla on
salassapitovelvollisuus teidän asiastanne ... ei teillä..... kirjoitus jatkuu.
Lue enemmän täältä: - - - > http://lastensuojelun-uhrit.blogspot.fi/2014/01/16.html
( eli, blogiarkisto-otsikon
nr. 18.
Lastensuojelun todella pahoja virheitä: kertomuksia.
sisällä artikkeli nr. 2 )
........................................................................
Entä, jos perheet lähtisivät
liikkeelle? Entä sitten?
Ote kirjoituksesta, kirj. varatuomari
Leeni
Ikonen: ”Kukaan ei osaa kertoa kansalle syitä, joiden perusteella liki 18 000
lasta on siirretty pois kodeistaan. Tilastotietoja ei ole, mutta viranomainen väittää
tietävänsä todelliset syyt. ”... Tasaisen tappavalla tahdilla julkisuuteen
nousee tapauksia, joissa lastensuojelun virkamiesten työ näyttäytyy hyytävältä.
Yksi tällaisista on pikku Eerikan tapaus, jossa pienen lapsen
annetaan kuolla lastensuojelun ammattilaisten suojeluksessa. ” ... Lue lisää
täältä:
.............................................................................
Tositarina lastensuojelun pimeästä puolesta. Itsekokenut, nuori nainen kertoo.
Tuomas Pellonperä laittoi levityksen
tämän nuoren naisen tarinan, näillä saatesanoilla: ”Nyt en enää pyydä, vaan mä vaadin, että
tämä tarina jaetaan. ... Miksi? ... Siksi, että tämä tarina on tosi ja kertoo
siitä lasten pakkosijoitus- ja huostaanottolaitosten raadollisesta puolesta
ennenkuulumattoman koskettavalla tavalla. Kyyneliltä en itse välttynyt, kun
tämän luin. Herkimmätkin, lukekaa, sillä tälläistä se on. Totuus. Onneksi
tälläistä ei ole kaikkialla, mutta otatteko riskin, että mahdollisesti
tälläistä on teidän lapsellanne, tai tuttunne lapsella? Tämä tarina ei ole
minun kirjoittama. En osaa kirjoittaa näin koskettavasti”.
Tuomas, toimin
kuten vaadit ja laitoin tositarinan tänne ”Suomen Lastensuojelun Uhrien
tuki”- sivustolle ( eli lyhyesti ”SLUT”-sivulle) ja myös facebookiin levitykseen. Huom! Kaikki te tämän sivuston lukijat,
laittakaa tekin tämä tarina levitykseen, sillä tästä ei enää saa vaieta. Totuus
lastensuojelun ”pimeästä” puolesta on tultava julki. ...jatkuu ...
Tästä voitte käydä lukemassa tämän nuoren naisen kirjoittaman tositarinan blogiarkiston ostikosta nr. 8 ja siellä artikeli nr. 1). Klikkaa tätä linkkiä. http://lastensuojelun-uhrit.blogspot.fi/2014/01/6-kertomuksia-sijaiskodeista.html
Tästä voitte käydä lukemassa tämän nuoren naisen kirjoittaman tositarinan blogiarkiston ostikosta nr. 8 ja siellä artikeli nr. 1). Klikkaa tätä linkkiä. http://lastensuojelun-uhrit.blogspot.fi/2014/01/6-kertomuksia-sijaiskodeista.html
..............................................................................................................
1. APUA! Pakkohuostaanotto uhkaa!
Ei näin saa tehdä .... Tämä on niin väärin .... Auttakaa meitä?
 |
| Vasta sitten, kun väärin ja jopa tekaistuin perustein lapsesi pakkohuostaanotto tapahtuu sinulle itsellesi tai jollekin läheisellesi, niin ymmärrät millainen hirvittävä rikos on viedä äidiltä ja isältä lapsi väkisin ja jopa poliisin avustamana lastenkotiin tai sijaiperheeseen. Et pysy puolustautumaan sosiaaliviranomaisia vastaan mitenkään, sillä he väittävät, että heillä on lain mukaan oikeus toimia näin. Syytä "kidnappaukseen" sinulle ei kerrota, ja jos kerrotaan, niin saat tietää sen vasta kuukausien päästä oikeussalissa, jos nimittäin olet vienyt pakkohuostaanoton oikeuteen. Et tiedä lääkitäänkö sinun lastasi jollain tavalla pakkohuostaanotossa tai miten lapsesi siellä voi. Pakkohuostaanoton purkaminen oikeusteitse voi viedä kuukausia ja jopa vuosia ja pahimmassa tapauksessa voi mennä monta vuotta ennenkuin lapsesi palautetaan sinulle ... jos palutetaan koskaan. Näinkin on käynyt, että kun käräjäistuin on tuominnut sosiaaliviranomaiset palauttamaan lapsesi, niin sosiaaliviranomaiset keksivät uusia syitä jatkaa huostaanottoa. Eikä juuri ketään panna näistä kauheista rikkomuksista vastuuseen. |
...............................................................................................................
Sisältö:
1.
Toimi näin! Hengitä rauhallisesti ja pidä pääsi kylmänä ja mieti!
2. Vaadi
kaikesta mustaa valkoisella!
3. Et saa tavata
lapsiasi tai olla mitenkään yhteydessä heihin.
4. Videoi,
nauhoita ja hanki todistajia
5. Avioerotilanteessa
toinen puolisoista voi kostaa lasten kautta toiselle
6. Et saa lastasi/lapsiasi
takaisin tilapäisestä sijoituksesta
7. Oikeus saada
päättää ja tietää lapsesi hoidosta myös lapsesi ollessa huostaanotettuna.
8. Vanhemmat,
hoitakaa itseänne!
9. Nyrkkisääntö
10. ....
................................................................
 |
| Lastensuojelu, huostaanotto, pakkohuostaanotto, pakkosijoitus - mielivaltaistako? |
1. Toimi näin!
Hengitä rauhallisesti ja pidä pääsi kylmänä ja mieti!
Kun pelkäät, että
lapsesi viedään sinulta väkisin ja ilman suostumustasi pakkohuostaanotolla, ja
pidät näitä sosiaalitoimivirkamiehien toimia epäoikeudenmukaisina, niin toimi ensiksi
näin:
Mieti tarkasti
onko huostaanotosta lapsellesi haittaa, eli, olisiko tosiasia niin,
että oma tilanteesi on niin toivoton ja niin emäsurkea, että on vain hyväksi lapselle päästä
jonnekin väliaikaisesti turvaan, jotta tilanteesi saadaa parempaan kuntooon, ja lapsi/lapset
voi sitten myöhemmin palata luoksesi, kun kaikki on kunnossa.
Jos olet vakaasti
sitä mieltä, että ylläoleva oletus on täyttä ”bull-shittiä”, eli ”potaskaa” ja että
pakkohuostaanotolle ei teidän perheen
tapauksessa ole minkäänlaisia juridisia
perusteita, niin toimi näin: lukitse ovet ja ikkunat ja soita apua, jos pelkäät etkä luota
viranomaisiin pätkääkään.
Soita siis hyvä ihminen ihmeessä
apua, sillä sinun ei tarvitse olettaa, että sinun pitää nyt tehdä
päätös, että selviydytkö/selviydyttekö teitä uhkaavasta tilantesta yksin vai ette. Uhkaavassa ja pahalta näyttävässä tilanteessa monikin ikäänkuin "halvaantuu" ...menee toimintakyvyttömäksi, ja varsinkin, jos poliisien kanssa tullaan kotiovelle jyskyttämään. Soita
aivan ensimmäiseksi kotiisi tukihenkilöitä heti ja mahdollisimman paljon, äläkä avaa ovea, ja
jos sinulla ei ole ketään kenelle soittaa, niin soita esim.johinkin näihin tämä "SLUT"-blogisivuston "apureitten"
puhelinnumeroihin (klikkaa blogiarkiston otsikkoa nr. 2, sarake oikealla), jos sinulla on sellaiseen vain aikaa ja mahdollisuuksia puhua puhelimessa!
Näissä tukipuhelimien numeroissa on henkilöitä, jotka toimivat tiiminä, ja he panevat ”viisaat” päänsä yhteen, jotta saisit todellista apua heti eikä hetken päästä. Täällä toimitaan sen periaatteen mukaan, että pienikin apu on apu, ja koskaan emme sano, että ”sorry”, ei me mitään voi, sillä aina voidaan tehdä jotain.
(Välihuomautus : Tämä "SLUT" -sivusto on vast´ ikään avattu, pe. 30.1.-!4, joten tänne ei vielä ole kerennyt ilmottautua "apureita" ... mutta eiköhän tämä toiminta ala pikkuhiljaa käynnistymään.)
Näissä tukipuhelimien numeroissa on henkilöitä, jotka toimivat tiiminä, ja he panevat ”viisaat” päänsä yhteen, jotta saisit todellista apua heti eikä hetken päästä. Täällä toimitaan sen periaatteen mukaan, että pienikin apu on apu, ja koskaan emme sano, että ”sorry”, ei me mitään voi, sillä aina voidaan tehdä jotain.
(Välihuomautus : Tämä "SLUT" -sivusto on vast´ ikään avattu, pe. 30.1.-!4, joten tänne ei vielä ole kerennyt ilmottautua "apureita" ... mutta eiköhän tämä toiminta ala pikkuhiljaa käynnistymään.)
Joskus pelkkä
puhuminenkin puhelimessa auttaa ja rauhoitut ja aivosi alkaa toimia normaalisti
ja teet viisaita ja rationaalisia päätöksiä, koska langan päässä voi olla
toinen ihminen, jolla on kokemusta tällaisesta. Hän voi sanoa, että nyt kyllä panikoit
turhaan, ja että hätä ei ole lainkaan tämän näköinen. Tai toisenlaisessa
tapauksessa langanpäässä oleva henkilö "haistaa palaneen käryä" ja varoittaa sinua, että nyt kannattaa
olla tarkkana kuin porkkana ja soittaa nyt pikaisesti apua paikalle:
sukulaisia, ystäviä, naapureita, palokunta tai vaikka armeija apuun, koska
tilanne on nyt äärimmäisen hälyttävä.
Älä missään nimessä jää yksin odottamaan sellaista ihmettä, että sosiaaliviranomaiset tulisivat järkiinsä ja osoittaisivat edes joitain myötätunnon tai empatian merkkejä. Odota ja toivo hyvää, mutta varaudu pahimpaan.
Älä missään nimessä jää yksin odottamaan sellaista ihmettä, että sosiaaliviranomaiset tulisivat järkiinsä ja osoittaisivat edes joitain myötätunnon tai empatian merkkejä. Odota ja toivo hyvää, mutta varaudu pahimpaan.
2. Vaadi kaikesta mustaa
valkoisella!
Kaikesta on
saatava faktat paperilla. Alä ikinä luota sosiaaliviranomaisen pelkkään
sanalliseen lupaukseen. Hyvässäkin huostaanottotilanteessa pyydä (vaadi) sosiaaliviranomaisilta
kirjallinen vakuus siitä, että lapsi luovutetaan sinulle välittömästi takaisin,
kun olet saanut tarvittavaa apua ja tilanne kotona ja hoidossasi on
hallinnassa. Pyydä myös kirjallinen suostumus, että sinua ei eroteta ilman
todella raskauttavia syitä lapsestasi, vaan saat tavata ja pitää muutenkin yhteyttä
lapseen tänä huostaaottoaikana.
On myös hyvä, jos
pystyt esittämään eriävän mielipiteesi vastapuolelle myös kirjallisena
mahdollisimman pian, kun kuulet tai saat muuten tietoosi asioita, jota
lapselle/lapsillesi on tehty sosiaaliviraston tai esim. sosiaalivirnaomaisen,
kuraattorin, psykologin, psykiatrin tai lääkärin alkuunpanemana tai toimesta.
Sinun on oikeus saada tieto kirjallisena lapsesi saamasta mahdollisesta
hoidosta eli n.s. ”epikriisi”; lääkärin tai psykiatrin kirjoittama hoitokertomus,
ja sama koskee psykologin lausuntoa. – Nyrkkisääntönä on, että: ”Kaikki tärkeä
kirjallisena”; kokous- ja kuulemispöytäkirjat yms. Älä koskaan luota puheisiin
ja suullisiin lupauksiin. Vaikka paikalla olisi useita sosiaaliviranomaisia
kuulemassa todistajina, niin viranomaiset pitävät aina toinen toistensa puolia,
joten mahdollisessa kuulemiskokouksessa tai oikeudenkäynnissä ei viranomaisten
suullisista lupauksista ole mitään hyötyä.
3. Et saa tavata lapsiasi tai
olla mitenkään yhteydessä heihin.
Voi olla, että pakkohuostanotto-tapauksessa
harkitaan erikseen ja erityisistä syistä pitää
lapsi/lapset erossa molemmista tai vain toisesta vanhemmasta (esim, vakava
pahoinpitely, insesti, todella vakava päihde tai/ja huumeongelma). Etenkin
pahoissa pahoinpitely- ja insesti epäilyissä voidaan toisen tai molempien
syyllisen vanhemman yhteydenpito lapseen/lapsiin kieltää tyystin.
Epäselvissä
tapauksissa arvioidaan, että saatko sinä
tai avio-/avopuolisosi tavata lapsiasi vapaasti, vaan ainoastaan vain valvotuissa
olosuhteissa.
Pyydä silti aina
kaikki ne perustelut ja päätökset toimenpiteistä kirjallisina, ja erityisesti sellaisissa
tapauksissa, jotka suunnitellaan tehtävän ilman sinun tai puolisosi suostumusta.
4. Videoi, nauhoita ja hanki
todistajia
Hanki paikalle ulkopuolisia
todistajia pakkohuostaanotto-tilanteessa ja myös silloin, kun esim.
sosiaalivirnaomaiset uhkailevat ja pelottelevat. Avain sana on ”TODISTEET”. Ilman todisteita
sosiaaliviranomaiset voivat jyrätä ylitsesi mennen ja tullen, mutta video- tai
äänitetodisteet paljastavat heidän katalat toimensa. Esimerkksi toisella
kännykällä voi videotallennuksella nauhoittaa sinulle tulleen viranomaisten
puhelun, jos pidät kaiutinta puhelimessasi päällä, vaikka olisit puhelun aikana
puolison tai ystävän kanssa vaikkapa ostoksilla. Ja videokuva puolestaan
todistaa tilanteen autentisuuden, eli että tilanne on aito eikä keinotekoisesti
lavastettu.
5. Avioerotilanteessa puolisosi voi
kostaa lasten kautta sinulle
Avioerotilanteessa
tilanne voi olla todella paha, koska puolisosi voi kostaa sinulle lasten kautta
erottammalla teidät tosistaan, ja silloin monesti voit saada niskaasi sellaista
lokaa, jonka todistaminen vääräksi on todella aikaa ja voimavaroja vievää. Ota
yhteyttä alueesi oikeusaputoimistoon, jos sinulla itselläsi ei ole varaa
asianajajaan.
6. Et saa lastasi/lapsiasi
takaisin tilapäisestä sijoituksesta
Valitettavasti on
tullut julkisuuttenkin esiin tapauksia, joissa äiti/isä/molemmat on juotunut
pakosta pyytämään apua tilapaisesti lasten- ja kodinhoitoon ja silloin on
kodinhoitajan sijaan tarjottu
sosiaalitoimen taholta esim. sijaisperhettä tilapaäiseksi ratkaisuksi,
joka sitten onkin vastoin vanhempien suostumuta sosiaalitoimen aloitteesta muodostunutkin
jatkuvaksi sijoitukseksi, ja vanhemmat ovat joutuneet alkamaan toivottoman
taistelun sosiaaliviranomaisia vastaan saadakseen lapsen/lapsensa takasin.
7. Oikeus saada päättää ja tietää lapsesi hoidosta myös lapsesi ollessa
huostaanotettuna.
On hyvä, jos
pystyt esittämään eriävän mielipiteesi vastapuolelle (myös kirjallisena)
mahdollisimman pian, kun kuulet tai saat muuten tietoosi asioita, jota
lapselle/lapsillesi on tehty huostaanotossa sosiaaliviraston tai esim.
sosiaaliviranomaisen, kuraattorin, psykologin, psykiatrin tai lääkärin
alkuunpanemana tai toimesta.
Sinun on oikeus saada tieto kirjallisena lapsesi saamasta mahdollisesta hoidosta eli s. ”epikriisi”; lääkärin tai psykiatrin kirjoittama hoitokertomus, ja sama koskee psykologin lausuntoa. Sinulta ei saa salata mitää lastasi koskevaa. Virnaomaisten vaitiolovelvollisuus ei koske sinun lapsesi välistä tiedonkulkua ja suhdetta.
8. Vanhemmat, hoitakaa itseänne!
Vaikka tuntuu
että koko maailma kaatuu päällenne ja että pakkohuostaanoton hirvittävyys
miltei tappaa teidät, ja että lapsen/lasten kaipuun tuska ja huoli tulevaisuudesta
miltei murtaa teidät, niin teidän on pidettävä huolta itsestänne. Teidän
jaksamisenne on lastenne palastus. Puolikuntoisina ei teistä ole lapsillenne
mitään hyötyä.
Vanhemmat -
itkekää yhdessä ja yksin ja rukoilkaa. Tuskaa ei saa pitää sisällä. Teillä on
täysi oikeus saada näyttää tuskanne. Jos perheeseen jää yksi tai useampia
lapsia on teidän järjestettävä tilaisuus päivittäin saada purkaa tuskanne
ulos, niin että lapset eivät joudu
näkemää ja kuulemaan kaikkein kovimpia
itku- ja huutokohtauksianne. Hankikkaa
lapsillenne hoitajan ja menkää vaikka autolla jonnekin ja puhukaa, itkekää ja huutakaa
tuskanne ulos.
Hoitakaa
kuntoanne vaikka minkä olis. Älkää alaoittako mitään hurja kuntotreeniä vaan käykää
kävelyllä, uimassa, tai talvella laskettelmassa vaikka lasten kanssa pulkalla
mäkeä. Syökää säännöllisesti ja terveellisesti vaikka ruoka ei maistuisikaan.
Nukkukaa vaikka lääkkeillä, jollei uni muuten tule. Varokaa alkoholia kuin
myrkkyä ... ja sithän se onkin.
Alkakaa pitämään
päiväkirjaa. Kirjoittakaa kumpainenkin jotain joka päivä ylös ... vaikka vain
ajatuksianne, tuntojanne, vaikka mitään kummoisempaa ei sen päivän aikana
tapahtuisikaan.
Vaikka teistä
tuntuu, että kotona olevan lapsen/lasten päivittäiseen hoitamiseen ja arjen pyörittämiseen kuluu kaikki
voimanne, niin silti pitäkää huolta myös omasta ulkonäöstänne. Käykää
kampaajalla, parturissa, ja ostakaa itsellenne jotain siistiä päällepantavaa,
sillä ettehän halua näyttää homsuiselta, jos jonnekin yllättäen tiedät
kutsutaan, tai että kotiinne tulee yllätäen vaikkapa ”sossu-partio” yllätysvierailulle.
Jolette itse
jaksa enää pitää kotianne tiptop-kunnossa, niin varmasti ystävät, sukulaiset
naapurit auttavat. He ymmärtävät kyllä minne teidän voimanne ovat huvenneet.
9. Nyrkkisääntö:
”Kaikki tärkeä aina ja joka paikassa ja tilanteessa kirjallisena”. Älä koskaan luota viranomaisten puheisiin ja suullisiin lupauksiin. Muista, että vaikka paikalla olisi useita sosiaaliviranomaisia kuulemassa todistajina, niin viranomaiset pitävät aina toinen toistensa puolia, joten mahdollisessa kuulemiskokouksessa tai oikeudenkäynnissä ei virnaomaisten suullisista lupauksista ole mitään hyötyä. Eli, muistin virkistämiseski: hanki todistaja/todistajia paikalle. Älä ole tilanteessa yksin. Nauhoita ja videokuvaa mahdollisimman paljon, sillä siihen sinulla on lain suoma oikeus, johon sinun ei tarvitse pyytää sosiaaliviranomaisilta erikseen lupaa. Jopa oikeudenkäynneissä on lupa nauhoittaa.
...........................................
Pieni opas eri
tilanteisiin LaSu:n (Lastensuojelun) kanssa
Tietokirjan "135 päivää" omasta lastensuojelupainajaisestaan kirjoittanut Tiina Bergström antaa ohjeita lastensuojeluasiakkaille.
Hänen ohjeensa ovat:
1) Vaadi itsellesi nopeasti lastensuojelun kirjaukset ja muistiinpanot.
2) Pidä tarkkaa huolta kirjausten sanavalinnoista.
3) Sinulla ja lapsillasi on oikeus tukihenkilöön.
4) Nauhoita keskustelut ja palaverit.
5) Hanki pian juristi ja terapeutti.
6) Jää sairaslomalle, koska muutoin et jaksa taistella lastensuojelua vastaan.
7) Älä luota lastensuojeluvirkailijoihin "neuvonantajina".
8) Puhu kokemuksistasi luottohenkilöittesi kanssa.
1) Vaadi itsellesi nopeasti lastensuojelun kirjaukset ja muistiinpanot.
2) Pidä tarkkaa huolta kirjausten sanavalinnoista.
3) Sinulla ja lapsillasi on oikeus tukihenkilöön.
4) Nauhoita keskustelut ja palaverit.
5) Hanki pian juristi ja terapeutti.
6) Jää sairaslomalle, koska muutoin et jaksa taistella lastensuojelua vastaan.
7) Älä luota lastensuojeluvirkailijoihin "neuvonantajina".
8) Puhu kokemuksistasi luottohenkilöittesi kanssa.
Kirjauksista/muistiinpanoista:
Vaadi ne itsellesi, sinulla on siihen oikeus, ja mahdollisimman nopeasti. LaSu (lastensuojelu) saattaa sanoa, että haluaa pyyntösi kirjallisena – mutta se ei ole ongelma. Kirjoitat vaikka kuulakärkikynällä paperin, jossa on henkilötietosi, ajankohta miltä haluat kirjaukset ja nimikirjoitus alla.
LaSun suusta saattaa kuulua esim. seuraava lause: "Mihin sä niitä tarttet?"
Mikä oli mielestäni suht´hölmö kysymys. Itse ainakin halusin, ja haluan edelleen tietää, mitä minusta on kirjoitettu kyseisen viraston tietoihin.
Toinen kysymys on: "Miksi nopeasti?" Siksi, että työntekijä siellä saattaa koska tahansa kirjoittaa muistiinpanonsa uudelleen. Ja kirjata niihin ihan mitä tahansa.
Tässä kohtaa ikävimmillään LaSu voittaa, siis jos mennään sana sanaa vastaan tilanteeseen.
LaSulla on myöskin taipumusta runoilla suomen kieli uusiksi. Olen lukenut ties kuinka monesta kirjauksesta, että "Tiina myöntää...", "Tiina tunnustaa...".
Ensinnäkin, en koskaan ole myöntänyt tai tunnustanut heille yhtikäs mitään, ei ole ollut mitään kohtaa, missä olisin joutunut tekemään niin. Sen sijaan kerroin (!) asioita, mikä on ihan toinen juttu. Sitä paitsi tommonen myöntäminen ja tunnustaminen kuulostaa jo siltä, että olisin tehnyt jotain rikollista, jonka sitten myöhemmin myöntäisin tai tunnustaisin.
Asioiden kertomisesta, luottamisesta:
Työtekijät haluavat, että luotat heihin.
Olen kuullut lauseita: "Jos nyt kertoisit ihan luottamuksellisesti...", "Tämä jää ihan meidän väliseksi...".
Mutta ei. Mikään ei jää "meidän väliseksi". LaSun virkailijat ovat töissä, he eivät ole ystäviäsi.
Pikemminkin heidän halunsa saada luottamuksesi johtuu siitä, että he etsivät toiminnalleen jotakin syytä. Pienikin asia/lause riittää, koska sen voi taas kirjata näyttämään ihan toiselta, hyvinkin suurelta asialta.
Esimerkiksi pojaltani kysyttiin: "Kuinka monta kertaa olet nähnyt äitisi juovuksissa?"
Poikani vastasi: "Niinku koko elämän aikana?"
Työntekijä: "Niin. Koko elämäsi aikana."
Poikani katsoi minua syvälle silmiin. Vastasin sekä katseellani että sanoin: "Kerro vaan. Ihan rehellisesti, ei ole mitään syytä, miksi et voisi tehdä niin."
Poikani mietti pitkään ja hartaasti, ja vastasi: "Niinku siis ihan koko elämän aikana. Ehkä neljä tai viis kertaa."
Saatuani muistiinpanot niissä lukee: "Lapsi sanoo nähneensä äidin juovuksissa ainakin neljä tai viisi kertaa."
Ehkä on aivan eri asia kuin ainakin. Ainakin kuulostaa samalta kuin vähintään. Ja näin taas saatiin tämäkin keskustelu näyttämään siltä, että minulla olisi jotain salattavaa.
Luottamisesta noin yleisesti, se on tapa saada ihminen puhumaan ilman sen suurempaa harkintaa. Virkailijoiden kanssa olet kuitenkin tilanteessa, jossa ajatukset eivät ole välttämättä kirkkaimmillaan vaan ihminen on hyvinkin haavoittuva. Luottaessasi saatat sanoa jotain, mitä jälkeenpäin kadut. Heidän tapansa toimia voi hyvinkin olla sellainen, että he yrittävät käyttää hyväksi emotionaalisesti herkkää ja haavoittuvaa tilaasi. Minun kohdallani oli niin, kunnes järki, ihan kylmä järki, astui kuvioihin.
"Kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan."
Ja tuntui, että niin he juuri tekivät. Minua vastaan.
Vaadi ne itsellesi, sinulla on siihen oikeus, ja mahdollisimman nopeasti. LaSu (lastensuojelu) saattaa sanoa, että haluaa pyyntösi kirjallisena – mutta se ei ole ongelma. Kirjoitat vaikka kuulakärkikynällä paperin, jossa on henkilötietosi, ajankohta miltä haluat kirjaukset ja nimikirjoitus alla.
LaSun suusta saattaa kuulua esim. seuraava lause: "Mihin sä niitä tarttet?"
Mikä oli mielestäni suht´hölmö kysymys. Itse ainakin halusin, ja haluan edelleen tietää, mitä minusta on kirjoitettu kyseisen viraston tietoihin.
Toinen kysymys on: "Miksi nopeasti?" Siksi, että työntekijä siellä saattaa koska tahansa kirjoittaa muistiinpanonsa uudelleen. Ja kirjata niihin ihan mitä tahansa.
Tässä kohtaa ikävimmillään LaSu voittaa, siis jos mennään sana sanaa vastaan tilanteeseen.
LaSulla on myöskin taipumusta runoilla suomen kieli uusiksi. Olen lukenut ties kuinka monesta kirjauksesta, että "Tiina myöntää...", "Tiina tunnustaa...".
Ensinnäkin, en koskaan ole myöntänyt tai tunnustanut heille yhtikäs mitään, ei ole ollut mitään kohtaa, missä olisin joutunut tekemään niin. Sen sijaan kerroin (!) asioita, mikä on ihan toinen juttu. Sitä paitsi tommonen myöntäminen ja tunnustaminen kuulostaa jo siltä, että olisin tehnyt jotain rikollista, jonka sitten myöhemmin myöntäisin tai tunnustaisin.
Asioiden kertomisesta, luottamisesta:
Työtekijät haluavat, että luotat heihin.
Olen kuullut lauseita: "Jos nyt kertoisit ihan luottamuksellisesti...", "Tämä jää ihan meidän väliseksi...".
Mutta ei. Mikään ei jää "meidän väliseksi". LaSun virkailijat ovat töissä, he eivät ole ystäviäsi.
Pikemminkin heidän halunsa saada luottamuksesi johtuu siitä, että he etsivät toiminnalleen jotakin syytä. Pienikin asia/lause riittää, koska sen voi taas kirjata näyttämään ihan toiselta, hyvinkin suurelta asialta.
Esimerkiksi pojaltani kysyttiin: "Kuinka monta kertaa olet nähnyt äitisi juovuksissa?"
Poikani vastasi: "Niinku koko elämän aikana?"
Työntekijä: "Niin. Koko elämäsi aikana."
Poikani katsoi minua syvälle silmiin. Vastasin sekä katseellani että sanoin: "Kerro vaan. Ihan rehellisesti, ei ole mitään syytä, miksi et voisi tehdä niin."
Poikani mietti pitkään ja hartaasti, ja vastasi: "Niinku siis ihan koko elämän aikana. Ehkä neljä tai viis kertaa."
Saatuani muistiinpanot niissä lukee: "Lapsi sanoo nähneensä äidin juovuksissa ainakin neljä tai viisi kertaa."
Ehkä on aivan eri asia kuin ainakin. Ainakin kuulostaa samalta kuin vähintään. Ja näin taas saatiin tämäkin keskustelu näyttämään siltä, että minulla olisi jotain salattavaa.
Luottamisesta noin yleisesti, se on tapa saada ihminen puhumaan ilman sen suurempaa harkintaa. Virkailijoiden kanssa olet kuitenkin tilanteessa, jossa ajatukset eivät ole välttämättä kirkkaimmillaan vaan ihminen on hyvinkin haavoittuva. Luottaessasi saatat sanoa jotain, mitä jälkeenpäin kadut. Heidän tapansa toimia voi hyvinkin olla sellainen, että he yrittävät käyttää hyväksi emotionaalisesti herkkää ja haavoittuvaa tilaasi. Minun kohdallani oli niin, kunnes järki, ihan kylmä järki, astui kuvioihin.
"Kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan."
Ja tuntui, että niin he juuri tekivät. Minua vastaan.
Tukihenkilöstä:
Pyydä joku tapaamisiin LaSun kanssa, mukaasi heti alusta lähtien:
Yksi syy on se, että niin kuin jo aikaisemmin kirjoitin: Jos mennään sana sanaa vastaan tilanteeseen, LaSu voittaa aina.
Ensinnäkin heitä on vastapuolella kaksi, joten yksinollessasi olet automaattisesti altavastaaja. Toisekseen – ja taas päästään kirjauksiin – he voivat kokousten jälkeen kirjoitella muistiinpanoihinsa ihan mitä haluavat.
Ensimmäinen ihminen joka kanssani oli, oli oma äitini. Saatuani siitä kokouksesta kirjaukset, oli äitini niin raivoissaan, että harvemmin olen nähnyt.
Hänen sanoikseen oli kirjattu ties mitä puuta heinää ja kaiken lisäksi myös sellaista, joka ei liittynyt meidän perheeseemme mitenkään. Äitini soitti virkailijalle, kiroili kuin rantapiru, ja kuinka ollakaan: sain uudet/korjatut kirjaukset. Kehotuksella, että ensimmäiset voin sitten tuhota. En tuhonnut.
Lisää syitä, miksi kannattaa pyytää joku mukaan kokouksiin on, että tarvitset kaiken mahdollisen henkisen tuen ja turvan. Vaikka miten reippain mielin tapaamisiin virkailijoiden kanssa lähdet, on tilanne paikan päällä toinen. Niissä tilanteissa on käytännössä menossa "hyvä poliisi, paha poliisi" –ristikuulustelu.
Jos olet tilanteessa, että lapsesi on jo sijoitettu, on lapsilla myös oikeus saada tukihenkilö mukaan tapaamisiin, joissa LaSun työntekijät tapaavat heitä ilman sinua. Vanhempana olet itse jäävi tukihenkilöksi, mutta se voi olla kuka tahansa muu, esimerkiksi luotettava perhetuttu. Te saatte päättää sen itse. Näin myöskin vältetään lapsiin kohdistuva painostus, eikä heitä saada sanomaan, mitä nyt työtekijät milloinkin haluavat kuulla.
Itse löysin tämän tiedon vasta loppumetreillä, mutta ilman muuta olisin toiminut niin, jos olisin tiennyt.
Päihteistä:
Oletan, että yksi yleisimmistä syistä, joka johtaa LaSun puuttumiseen perhe-elämään, on päihteiden käyttö, oletettu tai todellinen.
Tämä on myös heille helpoin syy. Jos näin on, he todennäköisesti haluavat sinun menevän erilaisiin seuloihin. Sinun ei ole pakko mennä niihin, voit aivan hyvin kieltäytyä. Mutta se on kakspiippunen juttu. Jos kieltäydyt, "nousee huoli" tai "epäilys", jollaisena se myös kirjataan.
Itse ravasin kaiken maailman testeissä saaden täysin puhtaat paperit lopputuloksella: "Harmi. Kun se olisi ollut meille niin helppoa." Siis helppoa heille, että lapseni voidaan huostaanottaa päihteiden käytön johdosta. Ja koska mitään näyttöä päihteiden käytöstä ei heillä ollut, he halusivat yrittää saada näyttöä seulojen kautta.
Helppoa heille.
Mutta kun kohdallani tämäkään yritys löytää edes joku syy ei onnistunut, eikä ollut totta, syyksi kirjattiin, "epäselvä perhetilanne". Se taas voi tarkoittaa mitä hyvänsä – tai ei yhtään mitään.
Nauhoituksista:
Nauhoita keskustelut, sinulla on siihen juridinen oikeus. Voit tehdä sen salaa, mutta voit tehdä sen myös avoimesti. Itse nauhoitin ihan avoimesti, ja kirjausten sävy muuttui heti. Nauhoitettua keskustelua ei enää voi muuttaa, ei kirjauksissa eikä muualla. Enää ei olla sana sanaa vastaan tilanteessa.
Suosittelen myös kahta asiaa:
1) Hanki itsellesi hyvä terapeutti ja juristi.
Saat silloin, ainakin hetkittäin, myös mahdollisimman objektiivisen käsityksen tilanteesta. Terapeutille pääset purkamaan ahdistustasi ilman, että hän lähtee tunnepuolella sinun mukaasi. Ja juristilta saat erinomaisia juridisia neuvoja oikeuksistasi.
Mikäli mahdollista:
2) Hae itsellesi sairauslomaa. On henkisesti äärimmäisen uuvuttavaa olla LaSun kanssa tekemisissä ja sinulta kuluu siihen myös aikaa. Etsiessäsi tietoja, ollaksesi valmiina ties mihin tilanteisiin, syytöksiin jne. Se on hyvin raskas taistelu.
Vuonna 2010 LaSun työntekijät eivät neuvoneet / opastaneet minua ensimmäisessäkään edellä mainituista oikeuksistamme. Etsin tiedon minun ja lasteni oikeuksista itse. Osan löysin netistä, osan juristiltani, osan tutuiltani jne.
Muista aina, että LaSun työntekijät eivät ole ystäviäsi, eivät edes neuvonantajiasi.
Ja lopuksi: puhu!
Puhu. Huolimatta siitä, että tilanne saattaa tuntua hyvinkin häpeälliseltä ja nöyryyttävältä, puhu. Ihmisille, tuttaville, ystäville, lähipiirille. Saat tukea tilanteeseesi ja se helpottaa suunnattomasti.
Tulee myös olemaan ihmisiä, jotka kääntävät sinulle selkänsä, sille ei mahda mitään. Mutta he eivät silloin olleet myöskään arvoisiasi.
Ja sitten tulee olemaan ihmisiä, jotka seisovat rinnallasi, taistelevat kanssasi, puhuvat sinulle järkeä ja lohduttavat sinua ahdingossasi.
Sinä et ole yksin. - Tiina Bergström
..............................................
